Määrittävätkö geenit D-vitamiinin tarpeemme?

Veren D-vitamiinitaso ei aina kerro totuutta siitä, kuinka paljon kyseistä ravintoainetta tarvitaan päivittäin, ja se johtuu geeneistä. Suomalainen tutkimus tarjoaa uutta informaatiota yhdestä tärkeimmistä vitamiineistamme.


Päivittäistä D-vitamiinin saantia on tarvittaessa helppo lisätä. Ellei kuitenkaan ole tiedossa, kuinka paljon D-vitamiinia on omalle elimistölle sopivasti, ei voi myöskään tietää, onko elimistön D-vitamiinitaso ihanteellinen. Uuden tutkimustiedon valossa D-vitamiinin tarpeessa vaikuttaa olevan yksilöllisiä eroja paljon enemmän kuin aiemmin tiedettiin. Elimistön D-vitamiinitaso määritetään verinäytteestä. Pelkkä veren D-vitamiinitaso ei kuitenkaan aina anna riittävästi tietoa siitä, saako yksilö riittävästi D-vitamiinia. Jotta voitaisiin selvittää kunkin todellinen D-vitamiinitarve, on saatava selville yksilöllinen kyky hyödyntää vitamiinia. Kyvyssä hyödyntää D-vitamiinia on suuria yksilökohtaisia eroja, jotka nykytutkimuksen valossa juontavat juurensa ihmisen geeniperimään ja evoluution aikana tapahtuneeseen erilaistumiseen. Tulevaisuudessa tieto D-vitamiinitarpeen yksilöllisyydestä voi vaikuttaa myös saantisuosituksiin.


Geenit ohjaavat tarvettamme

Itä-Suomen yliopiston professori Carsten Carlberg on tutkinut vuosia D-vitamiinia ja sen epigenetiikkaa, eli D-vitamiinitarpeen periytyvyyttä geeneissä. Tutkimuksissa on paljastunut, että ihmiset hyödyntävät vastaanottamansa D-vitamiinin hyvin eri tavalla. Carlbergin mukaan yksilön geeniperimä vaikuttaa vahvasti kykyyn hyödyntää D-vitamiinia. Epigenetiikka tarjoaa D-vitamiinitutkimuksiin täysin uuden näkökulman. Se saattaa uuteen valoon myös perinteiset kansalliset suositukset D-vitamiinin saannista ja sen määrästä elimistössä. Carlbergin mukaan jatkossa suositeltua saantia ja tasoa määritettäessä tulisikin ottaa huomioon myös genetiikka.


Ihon sävyllä vaikutus immuunipuolustukseen

Jo ensimmäisten eurooppalaisten kyvyssä hyödyntää D-vitamiinia oli eroja. Carsten Carlberg ja hänen tutkijakollegansa Andrea Hanel ovat julkaisseet esi-isistämme ja heidän eroavaisuuksistaan kertovan artikkelin. Artikkelissa kuvataan alkujaan Afrikasta lähtöisin olevia, tummempi-ihoisia metsästäjä-keräilijöitä, Anatolian maanviljelijöitä sekä vaaleampi-ihoisia Yamnaya-nomadeja Euraasian tasangoilta. Ilmeni, että erot heidän D-vitamiinitarpeessaan selittyivät erilaisilla ihonsävyillä. Vaaleampi-ihoiset esi-isämme vaikuttivat hyödyntävän tehokkaammin auringon UV-säteitä D-vitamiinin muodostuksessa. Tämä kyky takasi heille myös vahvemman immuunipuolustuksen, joka puolestaan auttoi heitä selviämään pimeistä ja kylmistä talvikuukausista pohjoisessa Euroopassa.

Erityinen D-vitamiinin diagnostiikkatyökalu

Carsten Carlberg on tutkinut eroja D-vitamiinin hyödyntämisessä myös yhdessä Abu Dhabin GDC-sairaalan tutkija Afrozul Haqin kanssa. Kaksikon tutkimuksissa, nimeltään VitDmet ja VitDbol, on selvästi nähtävissä, että erot ihmisten D-vitamiinivasteessa ovat edelleen olemassa. Tutkimuksiin osallistuneiden havaittiin muodostavan kolme eri ryhmää: korkean, keskitason ja matalan tason hyödyntäjät. Osallistujien veren D-vitamiinipitoisuus ei välttämättä korreloinut sen kanssa, kuinka hyvin he hyödynsivät D-vitamiinia. Selittäväksi tekijäksi eroille paljastuivat geenit ja ihon sävy. Saadakseen paremman kokonaiskuvan D-vitamiinitasoihin liittyvistä tekijöistä tutkijat kehittivät diagnostiikkatyökalun, joka nimettiin D-vitamiinivasteen mittariksi. Sen tarkoitus on mitata ihmisen yksilöllistä kykyä hyödyntää D-vitamiinia sen sijaan, että mitattaisiin ainoastaan veren D-vitamiinipitoisuutta. Käyttämällä uutta työkalua tutkijat havaitsivat, että jopa 25 % tutkimukseen osallistuneista oli matalan tason hyödyntäjiä. Tämä ihmisjoukko tarvitsi suuremman määrän D-vitamiinia saadakseen saman terveyshyödyn kuin korkeamman tason hyödyntäjät.

Haastamassa perinteisiä suosituksia

Tutkimusten tuoma uusi ymmärrys voi haastaa D-vitamiinin yleiset saantisuositukset, jotka eivät nykyisellään huomioi yksilöllisiä eroavaisuuksia ja tarpeita. He, jotka pystyvät huonommin hyödyntämään vastaanottamansa D-vitamiinin, voivat päätyä saamaan liian vähän D-vitamiinia noudattaessaan perinteisiä saantisuosituksia. Carlbergin tutkimuksen mukaan suomalaisten on syytä tarkastella omaa D-vitamiinin saantiaan ja mahdollista tarvettaan D-vitamiinivalmisteen käytölle, sillä vuodessa on viisi pimeää kuukautta, jolloin Suomessa ei voi hyödyntää aurinkoa D-vitamiinin muodostuksessa. Lähitulevaisuudessa uusi teknologia ja diagnostiikka voivat auttaa takaamaan useimmille riittävän ja tarpeita vastaavan D-vitamiinin saannin. Lähde: Pharma Nordin uutiskirje 27.11.2020 https://www.pharmanord.fi/news/geenien-vaikutus-d-vitamiinin-tarpeeseen-news Lue koko uutiskirje osoitteessa www.pharmanord.fi/news

10 katselukertaa

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki