top of page

Koentsyymi Q10 on ollut seuranamme jo 2,5 miljardia vuotta

Elämä planeetallamme olisi tuskin kehittynyt sellaiseksi kuin se nyt on ilman molekyyliä nimeltä ubikinoni.


Ubikinoni, toiselta nimeltään koentsyymi Q10, jota meillä ihmisillä on kaikissa soluissamme, on alkujaan kehittynyt auttamaan esihistoriallisia bakteereita selviämään hengissä. Bakteereiden ajatellaan usein olevan pelkästään negatiivinen asia. Saamme kuitenkin olla kiitollisia niille bakteereille, jotka ottivat harppauksen kehityksessä 2,5 miljardia vuotta sitten. Kehitysaskel oli välttämätön niiden hengissä pysymisen kannalta, mutta se on myös syy ihmiskunnan olemassaololle. Kyseiset bakteerit olivat tuolloin planeettamme ainut elämänmuoto. Ne kehittivät molekyylin, jonka tiede katsoo nykyisin olevan yksi kaikkein perustavanlaatuisimmista toiminnan yksiköistä ja edellytys nykyisenlaiselle elämälle. Molekyyli toimii avainasemassa mitokondrioissa, jotka ovat energiaa tuottavia voimalaitoksia kaikissa soluissamme.

Ubikinonista kehitettiin polttoaine

Bakteerien kehittämä tärkeä molekyyli on nimeltään ubikinoni eli koentsyymi Q10. Aikaisemmin bakteerit olivat käyttäneet energiantuotannossaan molekyyliä nimeltä naptokinoni. Bakteerit tarvitsivat kuitenkin naptokinonin tilalle jonkin muun samankaltaisen aineen, joka voisi myös suojata niitä hapen vaikutuksilta, sillä ilmakehän happipitoisuus oli yllättäen alkanut kasvaa. Happi on aineena kaksiteräinen miekka, sillä vaikka se on elämälle välttämätön yhdiste, se muodostaa herkästi haitallisia happiyhdisteitä, mm. vapaita radikaaleja. Bakteerien uudeksi polttoaineeksi muodostui ubikinoni, joka pystyy sitoutumaan happeen. Se oli bakteereille naptokinonia hyödyllisempi aine, sillä naptokinoni vapauttaa happi-ionit, jotka voivat muodostaa haitallisia happiradikaaleja.

Ubikinonilla nopeaan kasvuun.

Polttoaineen vaihtaminen naptokinonista ubikinoniin hyödytti bakteereita monin tavoin. Ubikinonin eduista saatiin uutta näyttöä, kun E. coli -bakteeria tutkittiin laboratoriossa. E. coli hyödyntää vaihdellen sekä naptokinonia että ubikinonia riippuen ympäristön happipitoisuudesta. Tutkijat ovat luoneet erilaisia versioita esihistoriallisista bakteereista muokkaamalla bakteereita geneettisesti. Tätä menetelmää hyödyntäessään he havaitsivat, kuinka E. coli kasvoi naptokinonia käyttäessään 30 % hitaammin kuin ubikinonia käyttäessään. Todennäköisesti naptokinonin ubikinoniin vaihtaneet bakteerit menivät kasvunopeutensa vuoksi evoluutiossa etusijalle.

Bakteerit loivat maailman ensimmäisen solun

Samoihin aikoihin bakteereiden ottaman kehitysharppauksen kanssa tapahtui jotakin muutakin kiinnostavaa. Sattuman seurauksena kaksi satunnaista bakteeria joutui sisäkkäin ja ne yhdistyivät. Vallalla olevan tieteellisen teorian mukaan tämä johti siihen, että toisen bakteerin sisälle joutunut bakteeri muuntui mitokondrioksi, solunsisäiseksi mikroskooppiseksi energiavoimalaitokseksi. Tästä onnekkaasta sattumasta muodostui siis maailman ensimmäinen solu, ja soluista myöhemmin koko eliökunta kasveineen, eläimineen ja ihmisineen.

Ihmiset voivat valmistaa ubikinonia

Mitokondrioiden lisäksi myös ubikinoni on kulkenut pitkän taipaleen. Täysin samaa bakteerien kehittämää yhdistettä esiintyy nimittäin edelleen soluissamme olevissa lukemattomissa mitokondrioissa. Ihmiselimistö pystyy valmistamaan ubikinonia itse, mutta elimistön ubikinonituotanto on huipussaan jo parikymppisenä ja alkaa heiketä pian sen jälkeen. Ubikinonia on myös tietyissä ruuissa, mutta suurin osa elimistön ubikinonista on sen itse tuottamaa. Ensimmäisen kerran ubikinoni muodostui tutkijoiden kiinnostuksen kohteeksi Amerikassa ja Japanissa jo 60- ja 70-luvuilla, mutta vielä silloin se oli suurimmalle osalle ihmisistä tuntematon aine. Ensimmäinen ubikinonivalmiste tuotiin kuluttajien saataville Euroopassa 90-luvulla ensin lääkkeenä ja myöhemmin ravintolisänä. 2010-luvulla samalla valmisteella on toteutettu kaksi laajaa tieteellistä tutkimusta, KiSel-10 ja Q-Symbio. Lähteet: Pharma Nordin uutiskirje 2020. Pharma Nord on Terveystuotetukut ry:n jäsen. Artikkeli julkaistu alunperin 2020 Novo Nordisk Foundationin uutissivusto

92 katselukertaa
bottom of page