Tiedotearkisto
Lue uusimmat artikkelit liiton tiedotussivustolta www.ravintolisatiedotus.fi
Allergiakausi piinaa – hengitä helpommin
Luontaisalan trendit: Hyvinvointi omiin käsiin
Maksan terveydestä kannattaa pitää huolta!
Ole tarkka hyvinvoinnistasi: Suosi vain EU:ssa sallittuja ainesosia ravintolisissä
Harva noudattaa virallisia ravintosuosituksia
Hiukset kertovat terveydestä
|
|
Tiedote 26.3.2018
Foolihappoa vai folaattia – tunnetko erot?
Foolihappo on synteettinen vitamiini, jota on lisätty ruokiin 1940-luvulta lähtien. Jopa kolmasosa suomalaisista ei pysty muuntamaan sitä aktiiviseksi folaatiksi, joka on välttämätöntä hyvinvoinnillemme.
Miksi mieluummin folaattia kuin foolihappoa?
Liiallinen foolihapon saanti voi aiheuttaa ongelmia. Mikäli ruoansulatusjärjestelmä ei pysty muuntamaan kaikkea foolihappoa folaatiksi, foolihappo päätyy muuttumattomana verenkiertoon.
– Liian suuri määrä foolihappoa verenkierrossa voi estää folaatin pääsyn soluihin.
Suuri määrä folaattia voi olla hyväksi, mutta suuri määrä foolihappoa ei välttämättä olekaan, Ansa Viskari sanoo.
Foolihappo eli B9-vitamiini: usein kysytyt kysymykset
Mikä on foolihappo?
Foolihappo eli B9-vitamiini on vesiliukoinen B-ryhmän vitamiini, joka ei varastoidu elimistöön. Foolihappo tunnetaan myös M-vitamiinina.
Mikä on folaatti?
Folaatiksi kutsutaan ravinnossa esiintyvää B9-vitamiinin muotoa.
Mitä eroa on foolihapolla ja folaatilla?
Folaatti on ravinnossa esiintyvä B9-vitamiini ja foolihappo on saman B9-vitamiinin synteettinen muoto, jota on vitamiinivalmisteissa, ravintolisissä sekä joissakin elintarvikkeissa.
Kuka tarvitsee foolihappoa ja miksi?
Foolihappo edistää raskaudenaikaista kudosten kasvua. Tämän vuoksi foolihapon tarve korostuu etenkin alkuraskaudessa. Foolihapon tarvetta lisäävät myös muun muassa yksipuolinen ravinto ja ylipaino, runsas alkoholinkäyttö ja tupakointi, alkuraskauden runsas oksentelu, epilepsialääkkeiden käyttö ja metotreksaattihoito.
Mistä folaattia saa?
Folaattia saa kasviksista, hedelmistä ja marjoista sekä täysviljatuotteista. Etenkin vihreissä kasviksissa, kaaleissa ja palkokasveissa on runsaasti folaattia. On hyvä muistaa, että folaatti tuhoutuu herkästi auringonvalon ja kuumennuksen vaikutuksesta.
Kuinka paljon folaattia tarvitaan?
Folaatin vähimmäistarve /vrk on:
• Naisilla: 300-400 µg, (raskaana oleville ja imettäville 500 µg/vrk).
• Miehillä: 300 µg,
• Lapsilla: 50–300 µg
Foolihappo ja raskaus
Foolihapon kokonaistarve raskauden aikana on 500 µg vuorokaudessa. Kaikille raskautta suunnitteleville naisille suositellaan foolihappolisän (400 µg/vrk) käyttöä ruokavalion tueksi, sillä suomalaiset, hedelmällisessä iässä olevat naiset saavat keskimäärin vähän folaattia: Finravinto 2012 -tutkimuksen mukaan 25–34-vuotiaiden naisten keskimääräinen folaatin saanti ravinnosta oli vain 243 mcg/vrk. Ravintolisän käyttö on perusteltua, jotta saavutettaisiin tarvittava folaattitaso.
Asiantuntijana: Tuotekehityspäällikkö Ansa Viskari, Hankintatukku
www.hankintatukku.fi
Foolihappoa vai folaattia – tunnetko erot?
Foolihappo on synteettinen vitamiini, jota on lisätty ruokiin 1940-luvulta lähtien. Jopa kolmasosa suomalaisista ei pysty muuntamaan sitä aktiiviseksi folaatiksi, joka on välttämätöntä hyvinvoinnillemme.
- Foolihaposta folaatiksi -muunto-ongelma on todellinen ja sen voi selvittää geenitestillä. Ainakin funktionaaliset lääkärit tunnistavat sen. Lisäksi folaatti ja foolihappo menevät sekaisin edelleen ammattilaisillakin, osin lainsäädännönkin vuoksi, tuotekehityspäällikkö Ansa Viskari sanoo.
Miksi mieluummin folaattia kuin foolihappoa?
Liiallinen foolihapon saanti voi aiheuttaa ongelmia. Mikäli ruoansulatusjärjestelmä ei pysty muuntamaan kaikkea foolihappoa folaatiksi, foolihappo päätyy muuttumattomana verenkiertoon.
– Liian suuri määrä foolihappoa verenkierrossa voi estää folaatin pääsyn soluihin.
Suuri määrä folaattia voi olla hyväksi, mutta suuri määrä foolihappoa ei välttämättä olekaan, Ansa Viskari sanoo.
Foolihappo eli B9-vitamiini: usein kysytyt kysymykset
Mikä on foolihappo?
Foolihappo eli B9-vitamiini on vesiliukoinen B-ryhmän vitamiini, joka ei varastoidu elimistöön. Foolihappo tunnetaan myös M-vitamiinina.
Mikä on folaatti?
Folaatiksi kutsutaan ravinnossa esiintyvää B9-vitamiinin muotoa.
Mitä eroa on foolihapolla ja folaatilla?
Folaatti on ravinnossa esiintyvä B9-vitamiini ja foolihappo on saman B9-vitamiinin synteettinen muoto, jota on vitamiinivalmisteissa, ravintolisissä sekä joissakin elintarvikkeissa.
Kuka tarvitsee foolihappoa ja miksi?
Foolihappo edistää raskaudenaikaista kudosten kasvua. Tämän vuoksi foolihapon tarve korostuu etenkin alkuraskaudessa. Foolihapon tarvetta lisäävät myös muun muassa yksipuolinen ravinto ja ylipaino, runsas alkoholinkäyttö ja tupakointi, alkuraskauden runsas oksentelu, epilepsialääkkeiden käyttö ja metotreksaattihoito.
Mistä folaattia saa?
Folaattia saa kasviksista, hedelmistä ja marjoista sekä täysviljatuotteista. Etenkin vihreissä kasviksissa, kaaleissa ja palkokasveissa on runsaasti folaattia. On hyvä muistaa, että folaatti tuhoutuu herkästi auringonvalon ja kuumennuksen vaikutuksesta.
Kuinka paljon folaattia tarvitaan?
Folaatin vähimmäistarve /vrk on:
• Naisilla: 300-400 µg, (raskaana oleville ja imettäville 500 µg/vrk).
• Miehillä: 300 µg,
• Lapsilla: 50–300 µg
Foolihappo ja raskaus
Foolihapon kokonaistarve raskauden aikana on 500 µg vuorokaudessa. Kaikille raskautta suunnitteleville naisille suositellaan foolihappolisän (400 µg/vrk) käyttöä ruokavalion tueksi, sillä suomalaiset, hedelmällisessä iässä olevat naiset saavat keskimäärin vähän folaattia: Finravinto 2012 -tutkimuksen mukaan 25–34-vuotiaiden naisten keskimääräinen folaatin saanti ravinnosta oli vain 243 mcg/vrk. Ravintolisän käyttö on perusteltua, jotta saavutettaisiin tarvittava folaattitaso.
Asiantuntijana: Tuotekehityspäällikkö Ansa Viskari, Hankintatukku
www.hankintatukku.fi
TIEDOTE 20.3.2018
Maksan terveydestä kannattaa pitää huolta
Jo Alfred Vogel sen tiesi: ”Maksan hoito on tärkeämpää kuin kaikki muu terveydenhoito yhteensä.” Oletko muistanut huolehtia maksastasi?
Maailmalla havaittuja kasvien ja yrttivalmisteiden aiheuttamia maksavaurioepäilyjä uutisoidaan Suomessa usein harhaanjohtavasti. Vain harvat näistä yrttivalmisteista ovat olleet myynnissä Suomessa.
– Ravintolisät ja yrttivalmisteet kannattaakin ostaa suomalaista liikkeistä tai verkkokaupoista, niin välttyy maksalle haitallisilta tuotteilta, joita saattaa olla myynnissä esimerkiksi ulkomaisissa verkkokaupoissa, biokemisti, FT Timo Lehto sanoo.
Suomen markkinoilla vain turvallisia ravintolisiä
Maksan terveyttä voi parantaa ravinnolla, ravintolisillä ja elämäntavoilla. Ruoansulatuselimistön ja erityisesti maksan toiminnan tukeminen katsotaan luonnonmukaisen terveydenhoidon kannalta erittäin tärkeäksi.
Ravintolisät ovat elintarvikkeita ja niiden valmistusta, maahantuontia ja markkinointia ohjaavat elintarvikesäädökset, kuten elintarvikelaki. Maahantuotavia tuotteita valvoo Tulli. Johtavana viranomaisena myös Elintarviketurvallisuusvirasto osallistuu valvontaan teettämällä tarvittaessa tutkimuksia. Se tekee myös koko maata kattavat myyntikieltopäätökset. Lääkelainalaisia kasvirohdosvalmisteita ja perinteisiä kasvi-rohdosvalmisteita valvoo lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea.
– Suomen elintarvikelaki perustuu siihen, että kaikki markkinoilla olevat elintarvikkeet kuten ravintolisät ovat turvallisia, biokemisti, FT Timo Lehto sanoo.
Yrttivalmisteiden maksatoksisuus
Erilaisia yrttilääkkeitä, luontaistuotteita ja rohdosvalmisteita on käytetty ihmiskunnan historiassa yli 5000 vuoden ajan. Archives of Toxitology -tiedelehdessä julkaistiin toukokuussa 2015 päivitetty katsausartikkeli yrttejä ja rohdoksia sisältävien tuotteiden haittavaikutuksista maksaan.
Farmakognosia eli rohdosoppi on tieteenala, joka tutkii kasveista tehtyjen tuotteiden lääkinnällisiä, kemiallisia ja biokemiallisia ominaisuuksia. Artikkelissa tiedostetaan eräiden posti-, internet- ja verkostomyynnissä olevien valmisteiden ongelmat, kuten vaikuttavien aineiden pitoisuusvaihtelut, väärien kasvilajien käyttö, vierasaine- ja raskasmetallikombinaatiot sekä lisäaineet. Ongelma näyttää olevan erityisesti se, miten asiallinen tieto saadaan kuluttajien ja terveydenhuollon ammattilaisten tietoon.
Yrtti- ja kasvivalmisteiden käyttö yleistä
Yrttivalmisteiden käyttö on lisääntynyt ympäri maailmaa. Esimerkiksi vuosien 1990 ja 1997 aikana valmisteiden käyttö oli lisääntynyt USA:ssa 2,5 %:sta 12,1 %:n. Vuonna 2014 USA:ssa yrttivalmisteita käytti 26 % aikuisista ja 68 % ravintolisiä kokonaisuudessaan (Council for Responsible Nutrition).
Katsausartikkelissa ei ole tietolähdettä käytön yleisyydestä aivan viime vuosina, mutta todennäköisesti käyttö ei ainakaan ole vähentynyt. EU:ssa käyttö vaihtelee maittain, esimerkiksi Keski-Euroopassa, kuten Saksassa ja Ranskassa ja Espanjassa perinteisesti yrttilääkintää käytetään paljon, jopa lääkäreiden määräämänä.
Pohjoismaissa yrttilääkinnän käyttö on Keski-Eurooppaa vähäisempää, vaikka laajemmin ravintolisien käytössä etenkin suomalaiset ovat Euroopan kärkeä.
Osta ravintolisät kaupasta
1. Osta ravintolisät Suomessa toimivasta kaupasta, niin varmistut, että tuote on elintarvikevalvonnan piirissä, valmistettu laillisesti ja pakkausmerkinnät ovat suomen ja ruotsin kielellä.
2. Noudata annosteluohjetta ja lue pakkausmerkinnät. Näin varmistut, että ravintolisän käyttö on turvallista eikä ole vaaraa liikasaannista.
3. Osta ravintolisät alan ammatillisen koulutuksen saaneelta myyjältä (esim. luontaistuoteneuvoja tai fytonomi) ja osta ravintolisiä, jotka on valittu juuri sinun tarpeidesi mukaan.
Lue lisää maksan hyvänvoinnista: Opas maksan hyvinvointiin
Lisätietoja: Jukka Ropponen, toimitusjohtaja, Luontaistuotteiden Tukkukaupan Liitto, 0400 161 400, jukka.ropponen@luontaistukut.fi
Asiantuntijana: Timo Lehto, biokemisti, FT, ttlehto@kolumbus.fi
Maksan terveydestä kannattaa pitää huolta
Jo Alfred Vogel sen tiesi: ”Maksan hoito on tärkeämpää kuin kaikki muu terveydenhoito yhteensä.” Oletko muistanut huolehtia maksastasi?
Maailmalla havaittuja kasvien ja yrttivalmisteiden aiheuttamia maksavaurioepäilyjä uutisoidaan Suomessa usein harhaanjohtavasti. Vain harvat näistä yrttivalmisteista ovat olleet myynnissä Suomessa.
– Ravintolisät ja yrttivalmisteet kannattaakin ostaa suomalaista liikkeistä tai verkkokaupoista, niin välttyy maksalle haitallisilta tuotteilta, joita saattaa olla myynnissä esimerkiksi ulkomaisissa verkkokaupoissa, biokemisti, FT Timo Lehto sanoo.
Suomen markkinoilla vain turvallisia ravintolisiä
Maksan terveyttä voi parantaa ravinnolla, ravintolisillä ja elämäntavoilla. Ruoansulatuselimistön ja erityisesti maksan toiminnan tukeminen katsotaan luonnonmukaisen terveydenhoidon kannalta erittäin tärkeäksi.
Ravintolisät ovat elintarvikkeita ja niiden valmistusta, maahantuontia ja markkinointia ohjaavat elintarvikesäädökset, kuten elintarvikelaki. Maahantuotavia tuotteita valvoo Tulli. Johtavana viranomaisena myös Elintarviketurvallisuusvirasto osallistuu valvontaan teettämällä tarvittaessa tutkimuksia. Se tekee myös koko maata kattavat myyntikieltopäätökset. Lääkelainalaisia kasvirohdosvalmisteita ja perinteisiä kasvi-rohdosvalmisteita valvoo lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea.
– Suomen elintarvikelaki perustuu siihen, että kaikki markkinoilla olevat elintarvikkeet kuten ravintolisät ovat turvallisia, biokemisti, FT Timo Lehto sanoo.
Yrttivalmisteiden maksatoksisuus
Erilaisia yrttilääkkeitä, luontaistuotteita ja rohdosvalmisteita on käytetty ihmiskunnan historiassa yli 5000 vuoden ajan. Archives of Toxitology -tiedelehdessä julkaistiin toukokuussa 2015 päivitetty katsausartikkeli yrttejä ja rohdoksia sisältävien tuotteiden haittavaikutuksista maksaan.
Farmakognosia eli rohdosoppi on tieteenala, joka tutkii kasveista tehtyjen tuotteiden lääkinnällisiä, kemiallisia ja biokemiallisia ominaisuuksia. Artikkelissa tiedostetaan eräiden posti-, internet- ja verkostomyynnissä olevien valmisteiden ongelmat, kuten vaikuttavien aineiden pitoisuusvaihtelut, väärien kasvilajien käyttö, vierasaine- ja raskasmetallikombinaatiot sekä lisäaineet. Ongelma näyttää olevan erityisesti se, miten asiallinen tieto saadaan kuluttajien ja terveydenhuollon ammattilaisten tietoon.
Yrtti- ja kasvivalmisteiden käyttö yleistä
Yrttivalmisteiden käyttö on lisääntynyt ympäri maailmaa. Esimerkiksi vuosien 1990 ja 1997 aikana valmisteiden käyttö oli lisääntynyt USA:ssa 2,5 %:sta 12,1 %:n. Vuonna 2014 USA:ssa yrttivalmisteita käytti 26 % aikuisista ja 68 % ravintolisiä kokonaisuudessaan (Council for Responsible Nutrition).
Katsausartikkelissa ei ole tietolähdettä käytön yleisyydestä aivan viime vuosina, mutta todennäköisesti käyttö ei ainakaan ole vähentynyt. EU:ssa käyttö vaihtelee maittain, esimerkiksi Keski-Euroopassa, kuten Saksassa ja Ranskassa ja Espanjassa perinteisesti yrttilääkintää käytetään paljon, jopa lääkäreiden määräämänä.
Pohjoismaissa yrttilääkinnän käyttö on Keski-Eurooppaa vähäisempää, vaikka laajemmin ravintolisien käytössä etenkin suomalaiset ovat Euroopan kärkeä.
Osta ravintolisät kaupasta
1. Osta ravintolisät Suomessa toimivasta kaupasta, niin varmistut, että tuote on elintarvikevalvonnan piirissä, valmistettu laillisesti ja pakkausmerkinnät ovat suomen ja ruotsin kielellä.
2. Noudata annosteluohjetta ja lue pakkausmerkinnät. Näin varmistut, että ravintolisän käyttö on turvallista eikä ole vaaraa liikasaannista.
3. Osta ravintolisät alan ammatillisen koulutuksen saaneelta myyjältä (esim. luontaistuoteneuvoja tai fytonomi) ja osta ravintolisiä, jotka on valittu juuri sinun tarpeidesi mukaan.
Lue lisää maksan hyvänvoinnista: Opas maksan hyvinvointiin
Lisätietoja: Jukka Ropponen, toimitusjohtaja, Luontaistuotteiden Tukkukaupan Liitto, 0400 161 400, jukka.ropponen@luontaistukut.fi
Asiantuntijana: Timo Lehto, biokemisti, FT, ttlehto@kolumbus.fi
TIEDOTE 7.3.2018
FROST & SULLIVAN -tutkimus:
OMEGA-3 RAVINTOLISILLÄ TERVEYDENHOIDON SÄÄSTÖJÄ
Jopa 1,5 miljoonaa hoitoa vaativaa sydäntapahtumaa voitaisiin estää viiden vuoden aikana, jos kaikki yli 55-vuotiaat käyttäisivät omega-3 -kalaöljyä päivittäin.
Sydän- ja verisuonisairauksien hoito, kuten aivoverisuoniston sairaudet ja sepelvaltimotauti, ovat erittäin kalliita hoitaa ja ne rasittavat jo ennestään korkeita sairaanhoitokustannuksia.
Sydänverisuonisairauksien riskitekijöitä, joihin voi itse vaikuttaa ovat ylipaino, tupakointi, ruoka-valio, runsas alkoholinkäyttö, stressi, puutteellinen uni ja vähäinen liikunta.
Sydänverisuonisairauksiin liittyy yleensä sepelvaltimoverenkierron heikkeneminen ja valtimoseinämien kalkkeutuminen, joka estää veren pääsyä sydämeen ja aivoihin. Tämä voi johtaa sydämen vajaatoimintaan, angina pectorikseen, sydäninfarktiin ja muihin hapenpuutteesta johtuviin sairauksiin sekä myös äkkikuolemaan.
Henkilöillä, joilla on aikaisemmin ollut hoitoa vaativa sydänsairaus, on suurentunut riski sairastua sydämen vajaatoimintaan tai aivohalvaukseen.
FROST & SULLIVAN -tutkimus:
OMEGA-3 RAVINTOLISILLÄ TERVEYDENHOIDON SÄÄSTÖJÄ
Jopa 1,5 miljoonaa hoitoa vaativaa sydäntapahtumaa voitaisiin estää viiden vuoden aikana, jos kaikki yli 55-vuotiaat käyttäisivät omega-3 -kalaöljyä päivittäin.
Sydän- ja verisuonisairauksien hoito, kuten aivoverisuoniston sairaudet ja sepelvaltimotauti, ovat erittäin kalliita hoitaa ja ne rasittavat jo ennestään korkeita sairaanhoitokustannuksia.
Sydänverisuonisairauksien riskitekijöitä, joihin voi itse vaikuttaa ovat ylipaino, tupakointi, ruoka-valio, runsas alkoholinkäyttö, stressi, puutteellinen uni ja vähäinen liikunta.
Sydänverisuonisairauksiin liittyy yleensä sepelvaltimoverenkierron heikkeneminen ja valtimoseinämien kalkkeutuminen, joka estää veren pääsyä sydämeen ja aivoihin. Tämä voi johtaa sydämen vajaatoimintaan, angina pectorikseen, sydäninfarktiin ja muihin hapenpuutteesta johtuviin sairauksiin sekä myös äkkikuolemaan.
Henkilöillä, joilla on aikaisemmin ollut hoitoa vaativa sydänsairaus, on suurentunut riski sairastua sydämen vajaatoimintaan tai aivohalvaukseen.
Merkittäviä kalaöljytutkimuksia
Tutkimusten mukaan omega-3 -kalaöljyjen saanti ravinnosta tai ravintolisinä vähentää merkitsevästi sydän- ja verisuonisairauksien syntymistä. Useimmat väestötason tutkimukset osoittavat vähentynyttä yleistä kuolleisuutta, vähentyneitä sydänkuolemia ja sydäninfarkteja (1,2,3,4,5,6,7).
Selviä hyötyvaikutuksia on havaittu myös henkilöillä, joilla jo on jokin sydänsairaus (8). Kliiniset tutkimukset osoittavat selkeästi, että kalaöljy-ravintolisien käyttö vähintään 6 kuukauden ajan vähentää sydänkuolemien määrää 9 %:lla ja sepelvaltimosairauksia 18%:lla henkilöillä, joilla on aiemmin todettu jokin sydänongelma, kuten sydämen vajaatoiminta tai angina pectoris (9).
Kliiniset ja väestötason tutkimukset osoittavat, että syömällä rasvaista kalaa 2-3 kertaa viikossa tai ottamalla kalaöljyvalmisteita päivittäin voidaan vähentää kuoleman riskiä niillä, joilla on ollut sydäninfarkti (10,11,12,13,14). Kliiniset tutkimukset myös osoittavat, että kalaöljyvalmisteiden käyttö (1 gramma päivässä tai enemmän) vähentää merkitsevästi sydäninfarktiriskiä ja ennenaikaisia kuolemia (15).
FROST & SULLIVAN (F&S) tutkimusyhteenveto
Riippumaton tutkimuslaitos (Frost & Sullivan) on tehnyt kokoomatutkimuksen siitä, miten säännöllinen omega-3 -kalaöljyvalmisteiden käyttö ehkäisee hoitoa vaativia sydänsairauksia yli 55-vuotiailla eurooppalaisilla (16).
On arvioitu, että 24 %:lla eurooppalaisesta väestöstä on merkittävästi kohonnut riski saada hoitoa vaativa sydänsairaus. Tutkimusarvioiden mukaan 38,4 miljoonaa ihmistä tulee EU:ssa sairastumaan sydänsairauksiin vuosina 2016-2020.
Näiden sairauksien hoitokustannusten on arvioitu kohoavan yli 1.328 miljardiin euroon seuraavien viiden vuoden aikana. Tämä tekee noin 34.637 euroa jokaista sairastunutta henkilöä kohden.
Analyysin mukaan 1,5 miljoonaa hoitoa vaativaa sydäntapahtumaa voitaisiin estää viiden vuoden aikana, jos kaikki yli 55-vuotiaat käyttäisivät omega-3 kalaöljyjä päivittäin (1000mg EPA ja DHA-kalaöljyjä).
Tästä seuraisi Euroopan laajuisesti jopa 64,5 miljardin euron säästöt viiden vuoden ajalta. Esimerkiksi Suomessa kalaöljyjen käyttö vähentäisi hoitoa vaativia sydän-tapahtumia viiden vuoden aikana noin 4252 henkilöllä, tästä kertyisi 128 miljoonan euron säästöt hoitokustannuksissa vuodessa.
Kalaöljyjen käytön terveydelliset ja taloudelliset vaikutukset
Jos kaikki riskiryhmään kuuluvat yli 55-vuotiaat käyttäisivät 1000 mg omega-3 EPA-DHA kalaöljyvalmisteita, riski sairastua hoitoa vaativiin sydänsairauksiin vähenisi 4,9 %:lla. Tämä vastaa sitä, että 1,5 miljoonaa sairaalahoitoa vaativaa sydäntapahtumaa pystyttäisiin ehkäisemään koko EU:n alueella viiden seuraavan vuoden aikana.
F&S-tutkimus ottaa huomioon myös sen, että riskiryhmään kuuluvista jo noin 20 % käyttää kalaöljyjä. Bruttosäästöt kaikista ennaltaehkäistyistä sydänsairauksista olisivat vuositasolla 12,9 miljardia euroa ja nettosäästöt 7,3 miljardia euroa, jos 100% riskiryhmästä käyttäisi 1000 mg omega-3 EPA+DHA kalaöljyvalmisteita.
Suomessa kalaöljyjen käyttö vähentäisi hoitoa vaativia sydäntapahtumia viiden vuoden aikana noin 4252 henkilöllä ja tästä kertyisi 128 miljoonan euron brutto-säästöt hoitokustannuksissa vuodessa.
Tutkimuksen merkitys ja loppupäätelmät
F&S-tutkimus osoittaa, että merkittäviä kansanterveydellisiä säästöjä saavutettaisiin, jos kaikki yli 55-vuotiaat EU-kansalaiset saataisiin käyttämään säännöllisesti omega-3 EPA+DHA kalaöljyjä.
Suurin osa taloudellisesta hyödystä, joka saavutetaan sydän-sairauksien ehkäisystä, kohdentuu kotisairaanhoitoon, lääkkeisiin, lääkinnällisiin laitteisiin, parantuneeseen työ-ja toimintakykyyn ja sitä kautta suoraan omega-3 valmisteen käyttäjiin.
Ennaltaehkäistävistä sydäntapahtumista hyötyvät myös muut asianosaiset, kuten henkilön työnantaja (parantunut työteho), vakuutuslaitokset ja julkinen terveydenhuolto. Tämän hyödyn ymmärtäminen voi motivoida kuluttajan lisäksi terveydenhuoltoviranomaisia, lainsäätäjiä, vakuutuslaitoksia ja työnantajia tekemään suosituksia, joiden avulla pystytään vähentämään sairaudenhoidon kustannuksia ja maksimoimaan terveyshyötyjä.
Frost & Sullivan-tutkimuksen tavoite
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, voiko omega-3 kalaöljyravintolisien käyttö laajassa mittakaavassa vähentää sydänsairauksien hoitokuluja. F&S-tutkimuksessa käytiin läpi laadukkaita tutkimuksia, joissa oli käytetty omega-3 EPA + DHA ravintolisiä ja testattiin hypoteesia, jonka mukaan niiden säännöllinen käyttö voisi vähentää sydän-verisuonisairauksien riskiä sekä niiden aiheuttamia kalliita hoitokustannuksia EU-maissa.
Tutkimuksen kohderyhmä
Kohderyhmä oli yli 55-vuotiaat EU-kansalaiset. Tutkimusarvion mukaan 38,4 miljoonaa yli 55-vuotiasta henkilöä EU-maissa sairastuu hoitoa vaativiin sydänperäisiin sairauksiin tulevan viiden vuoden aikana (2016-2020). Kokonaiskustannukset näiden henkilöiden sairauksien hoitamiseksi tulevat olemaan noin 1.328 miljardia euroa viiden vuoden aikana eli henkilöä kohden laskettuna 34.637 euroa.
Tutkimusmetodi
F&S-tutkimukseen käytettiin vain laadukkaita satunnaistettuja kaksoissokkotutkimuksia (18 tutkimusta), joissa on selvitetty omega-3 EPA+DHA kalaöljyjen käytön yhteyttä sydänsairauksien esiintymiseen.
F&S- tutkimuksessa sydänsairaudet rajattiin seuraaviin ICD/ISHMT diagnooseihin:
1) verenpainesairaudet 0901
2) angina pectoris 0902
3) akuutti sydäninfarkti 0903
4) muu hapenpuutteesta johtuva sydänsairaus 0904
5) sydämen vajaatoiminta 0907
6) aivoverisuoniston sairaudet 0908
7) sepelvatimotauti 0909
Erillisten tutkimuksen löydökset koottiin yhteen, jonka jälkeen arvioitiin mahdollista sydänsairauksien riskin vähentymistä. Tästä saatua tulosta käytettiin hyväksi laskettaessa taloudellisia säästöjä, joita terveydenhoitokustannuksissa voitaisiin saavuttaa, jos kaikki korkean riskin henkilöt käyttäisivät päivittäin omega-3 EPA+DHA kalaöljyjä. Teoreettisekonominen analyysimetodi suunniteltiin niin, että se pystyi antamaan selkeitä euromääräisiä säästölukuja, joita saadaan aikaan omega-3 EPA+DHA kalaöljyjen säännöllisellä käytöllä riskiryhmässä.
Asiantuntijana:
Timo Lehto, biokemisti FT
Kirjallisuusviitteet:
1 Ascherio A, Rimm EB, Stampfer MJ, et al. Dietary intake of marine n-3 fatty acids, fish intake, and the risk of coronary disease among men. N Engl J Med 1995;332:977-82.
2 Christensen JH, Skou HA, Fog L, et al. Marine n-3 fatty acids, wine intake, and heart rate varia-bility in patients referred for coronary angiography. Circulation 2001;103:651-7.
3 Lemaitre RN, King IB, Mozaffarian D, et al. n-3 Polyunsaturated fatty acids, fatal ischemic heart disease, and nonfatal myocardial infarction in older adults: the Cardiovascular Health Study. Am J Clin Nutr 2003;77:319-25.
4 Wang C, Chung M, Lichtenstein A, et al. Effects of omega-3 fatty acids on cardiovascular dis-ease. Evid Rep Technol Assess (Summ) 2004 Mar;(94):1-8.
5 Wang C, Chung M, Lichtenstein A, et al. Effects of omega-3 fatty acids on cardiovascular dis-ease. Evid Rep Technol Assess (Summ) 2004 Mar;(94):1-8.
6 Folsom AR, Demissie Z. Fish intake, marine omega-3 fatty acids, and mortality in a cohort of postmenopausal women. Am J Epidemiol 2004;160:1005-10.
7 Folsom AR, Demissie Z. Fish intake, marine omega-3 fatty acids, and mortality in a cohort of postmenopausal women. Am J Epidemiol 2004;160:1005-10.
8 Wang, C., Harris, W. S., Chung, M., Lichtenstein, A. H., Balk, E. M., Kupelnick, B., Jordan, H. S., and Lau, J. n-3 Fatty acids from fish or fish-oil supplements, but not alpha-linolenic acid, benefit cardiovascular disease outcomes in primary- and secondary-prevention studies: a systematic re-view. Am J Clin Nutr 2006;84(1):5-17.
9 Delgado-Lista, J., Perez-Martinez, P., Lopez-Miranda, J., and Perez-Jimenez, F. Long chain ome-ga-3 fatty acids and cardiovascular disease: a systematic review. Br.J.Nutr. 2012;107 Suppl 2:S201-S213.
10 Burr ML, Fehily AM, Gilbert JF, et al. Effects of changes in fat, fish, and fibre intakes on death and myocardial reinfarction: diet and reinfarction trial (DART). Lancet 1989;2:757-61.
11 Christensen JH, Skou HA, Fog L, et al. Marine n-3 fatty acids, wine intake, and heart rate va-riability in patients referred for coronary angiography. Circulation 2001;103:651-7.
12 Wang C, Chung M, Lichtenstein A, et al. Effects of omega-3 fatty acids on cardiovascular dise-ase. Evid Rep Technol Assess (Summ) 2004 Mar;(94):1-8.
13 Singh RB, Niaz MA, Sharma JP, et al. Randomized, double-blind, placebo-controlled trial of fish oil and mustard oil in patients with suspected acute myocardial infarction: the Indian experiment of infarct survival-4. Cardiovasc Drugs Ther 1997;11:485-91.
14 Macchia, A., Monte, S., Pellegrini, F., Romero, M., Ferrante, D., Doval, H., D'Ettorre, A., Mag-gioni, A. P., and Tognoni, G. Omega-3 fatty acid supplementation reduces one-year risk of atrial fibrillation in patients hospitalized with myocardial infarction. Eur.J.Clin.Pharmacol. 2008;64(6):627-634.
15 Anon. Dietary supplementation with n-3 polyunsaturated fatty acids and vitamin E after myocardial infarction: results of the GISSI-Prevenzione trial. Gruppo Italiano per lo Studio della Soprawivenza nell'Infarto miocardico. Lancet 1999;354:447-55.
16 Frost & Sullivan: Healthcare Cost Savings of Omega 3 Food Supplements in the European Uni-on Economic Implication of Managing CVD through Targeted Enhanced Nutrition. 2016.
1 Ascherio A, Rimm EB, Stampfer MJ, et al. Dietary intake of marine n-3 fatty acids, fish intake, and the risk of coronary disease among men. N Engl J Med 1995;332:977-82.
2 Christensen JH, Skou HA, Fog L, et al. Marine n-3 fatty acids, wine intake, and heart rate varia-bility in patients referred for coronary angiography. Circulation 2001;103:651-7.
3 Lemaitre RN, King IB, Mozaffarian D, et al. n-3 Polyunsaturated fatty acids, fatal ischemic heart disease, and nonfatal myocardial infarction in older adults: the Cardiovascular Health Study. Am J Clin Nutr 2003;77:319-25.
4 Wang C, Chung M, Lichtenstein A, et al. Effects of omega-3 fatty acids on cardiovascular dis-ease. Evid Rep Technol Assess (Summ) 2004 Mar;(94):1-8.
5 Wang C, Chung M, Lichtenstein A, et al. Effects of omega-3 fatty acids on cardiovascular dis-ease. Evid Rep Technol Assess (Summ) 2004 Mar;(94):1-8.
6 Folsom AR, Demissie Z. Fish intake, marine omega-3 fatty acids, and mortality in a cohort of postmenopausal women. Am J Epidemiol 2004;160:1005-10.
7 Folsom AR, Demissie Z. Fish intake, marine omega-3 fatty acids, and mortality in a cohort of postmenopausal women. Am J Epidemiol 2004;160:1005-10.
8 Wang, C., Harris, W. S., Chung, M., Lichtenstein, A. H., Balk, E. M., Kupelnick, B., Jordan, H. S., and Lau, J. n-3 Fatty acids from fish or fish-oil supplements, but not alpha-linolenic acid, benefit cardiovascular disease outcomes in primary- and secondary-prevention studies: a systematic re-view. Am J Clin Nutr 2006;84(1):5-17.
9 Delgado-Lista, J., Perez-Martinez, P., Lopez-Miranda, J., and Perez-Jimenez, F. Long chain ome-ga-3 fatty acids and cardiovascular disease: a systematic review. Br.J.Nutr. 2012;107 Suppl 2:S201-S213.
10 Burr ML, Fehily AM, Gilbert JF, et al. Effects of changes in fat, fish, and fibre intakes on death and myocardial reinfarction: diet and reinfarction trial (DART). Lancet 1989;2:757-61.
11 Christensen JH, Skou HA, Fog L, et al. Marine n-3 fatty acids, wine intake, and heart rate va-riability in patients referred for coronary angiography. Circulation 2001;103:651-7.
12 Wang C, Chung M, Lichtenstein A, et al. Effects of omega-3 fatty acids on cardiovascular dise-ase. Evid Rep Technol Assess (Summ) 2004 Mar;(94):1-8.
13 Singh RB, Niaz MA, Sharma JP, et al. Randomized, double-blind, placebo-controlled trial of fish oil and mustard oil in patients with suspected acute myocardial infarction: the Indian experiment of infarct survival-4. Cardiovasc Drugs Ther 1997;11:485-91.
14 Macchia, A., Monte, S., Pellegrini, F., Romero, M., Ferrante, D., Doval, H., D'Ettorre, A., Mag-gioni, A. P., and Tognoni, G. Omega-3 fatty acid supplementation reduces one-year risk of atrial fibrillation in patients hospitalized with myocardial infarction. Eur.J.Clin.Pharmacol. 2008;64(6):627-634.
15 Anon. Dietary supplementation with n-3 polyunsaturated fatty acids and vitamin E after myocardial infarction: results of the GISSI-Prevenzione trial. Gruppo Italiano per lo Studio della Soprawivenza nell'Infarto miocardico. Lancet 1999;354:447-55.
16 Frost & Sullivan: Healthcare Cost Savings of Omega 3 Food Supplements in the European Uni-on Economic Implication of Managing CVD through Targeted Enhanced Nutrition. 2016.
|
5.1.2018: Timo Lehto, biokemisti FT
Kommentointia Kaisa Salmisen väitöskirjan ja mediajulkisuuden herättämään epäilyyn luontaistuotteiden turvallisuudesta |
YLEISTÄ VÄITÖSKIRJASTA
Kaisa Salmisen äskettäin julkaistun väitöskirjatyön otsikko on “Metabolism-based drug interactions with isoquinoline alkaloids, an in vivo and in silico study”. Siinä kehitettiin kokeellinen menetelmä ja tietokoneavusteinen malli, joka auttaisi jo lääkekehityksen alkuvaiheessa seulomaan pois lääkkeet, joilla voi olla potentiaalia haittavaikutuksia maksa-aineenvaihduntaan ja maksan entsyymeihin. Väitöskirjassa tutkittiin myös ”koeputkimallissa” eräissä kasveissa esiintyvien isokinoliinialkaloidien haitallisia vaikutuksia maksan entsyymien toimintaan. Väitöskirjan antama tieto on tärkeää lääkekehittelyn kannalta. Jostain syystä Itä-Suomen yliopiston väitöstiedotteen otsikkona on kuitenkin: ”Luontaistuotteilla” voi olla vaarallisia yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa. Otsikko on varmasti huomiota herättävä ja houkuttaa lukemaan uutisen, joka sisältää lukijalle varoituksen mahdollisesta turvallisuusriskistä. Otsikko ei vastaa täysin todellisuutta, sillä lainsäädäntö ja ravintolisätukkujen omavalvonta ovat tehokkaasti kitkeneet suomalaisten terveyskauppojen ja apteekkien myyntivalikoimista potentiaalisesti vaarallisia alkaloideja tai muita haitallisia aineita sisältävät ravintolisät ja kasvirohdosvalmisteet.
LUONTAISTUOTE -TERMI JA SEN AIHEUTTAMA SEKAANNUS
Väitöskirjassa aivan oikein todetaan, että termille ”luontaistuote” (”natural product”) ei ole yleisesti hyväksyttyä määritelmää tai merkitystä. Koska tätä terminologista ongelmaa ei ole selkeytetty, saattaa väitöskirjan sinänsä tärkeä aihe muuttua sekavaksi ja vaikeasti konkretisoitavaksi. Luontaistuotteiksi näyttäisi väitöskirjan mukaan kuuluvan joukko selkeästi lääkkeeksi luokiteltuja aineita, esimerkiksi sydänlääkkeet kinidiini ja digoksiini ja toisaalta Suomessa ravintolisinä tai elintarvikkeina myytäviä kasviperäisiä valmisteita. On totta, että ravintolisät eivät tarvitse ennakkotarkistusta, laki kuitenkin sanoo, että myynnissä olevien ravintolisien ja elintarvikkeiden on oltava lähtökohtaisesti turvallisia, olkoonpa ne sitten vitamiineja, hivenaineita tai kasviperäisiä aineita. Koska kuluttajat yhdistävät helposti väitöskirjassa mainitut alkaloidit apteekeissa ja terveyskaupoissa myytäviin ravintolisiin ja elintarvikkeisiin, olisi väitöstiedotteessa pitänyt tuoda ilmi mihin ”luontaistuotteisiin” tuo vakava terveysvaara kohdistuu. Aiheeton pelottelu tai yleistykset eivät mielestäni tuota lisäarvoa tiedeyhteisölle tai luontaistuotteita käyttäville kuluttajille.
YLEISTÄ ALKALOIDEISTA
Alkaloideja esiintyy yleisesti kasvikunnassa, ne jaetaan seitsemään pääryhmään, joista yksi ryhmä on väitöskirjassa tutkitut isokinoliinialkaloidit. Alkaloidien laittaminen samaan nippuun ei ole kuitenkaan mielekästä, koska niiden toiminta ja käyttötarkoitus eroavat huomattavasti toisistaan. Osa niistä on hyvin tunnettuja lääkkeitä, kuten kipua lievittävä morfiini ja kramppeja helpottava atropiini, mutta myös aivan tavalliset ruoka-aineet, kuten peruna, tomaatti ja monet mausteet sisältävät pieniä määriä alkaloideja. Suomen markkinoilla ongelmallisimpia pyrrolitsidiini-alkaloideja sisältäviä yrttejä on ollut virallisessa myynnissä kaupoissa viimeksi 1990-luvulla.
ISOKINOLIINIALKALOIDIT JA KASVIPERÄISTEN VALMISTEIDEN TURVALLISUUS
Kaisa Salmisen väitöskirjassa testattiin kokeellisessa ”koeputkimallissa” 49 erilaista isokinoliinialkaloidia, näitä alkaloideja löytyy muun muassa aasialaisten lääkintäjärjestelmien (Intialainen Ayurveda ja Perinteinen kiinalainen yrttilääkintä = TCM) yhdistelmärohdosvalmisteista. Väittelijän tutkimasta 49 alkaloidista 26 (56%) löytyy TCM-valmisteiden sisältämistä ainesosista. Kaikille väittelijän tutkimille 49 alkaloidille löytyy potentiaalista lääkinnällistä käyttöä. Aasialaiset rohdosvalmisteet ovat kuitenkin yleensä yhdistelmävalmisteita, jotka sisältävät useita eri ainesosia ja niihin on tarkoituksella laitettu suoja-aineita, joiden on todettu kumoavan haitallisia sivuvaikutuksia. Yksi aasialaisissa kasvirohdoksissa yleisimmin käytetty maksaa suojaava aine on lakritsijuuri, joka sisältää muun muassa glykyrretiinihappoa ja erilaisia flavonoideja. Myös ravinnon erilaiset ainesosat, kuten teen sisältämät tanniinit estävät alkaloidien imeytymistä.
JOHTOPÄÄTÖS
Väitöskirjan aihe on tärkeä lääkekehityksen kannalta, mutta koeputkitutkimuksista (in vitro) ei voi vetää suoria johtopäätöksiä kasviperäisten ravintolisien tai kasvirohdosvalmisteiden haittavaikutuksista. Elimistössä (in vivo) alkaloidit toimivat eri lailla kuin koeputkessa. Maksassa on useita kompensatorisia mekanismeja, jotka hillitsevät haittavaikutuksia. Väitöskirjan mainitsemia perinteisten aasialaisten lääkintäjärjestelmien yhdistelmärohdosvalmisteita on vain rajoitetusti myynnissä suomalaisissa terveyskaupoissa tai apteekeissa. Niitä on vaikea saada tilattua laillisesti jopa Internetin kautta, johtuen kasviperäisten aineiden tiukasta EU-lainsäädännöstä. Espanjalaisessa tutkimuksessa (García-Cortés ym. 2008) yrttivalmisteista johtuvia maksatoksisuustapauksia arvioitiin olevan vain 2 % kaikista maksahaittavaikutuksista. Yleensä ottaen kasviperäisistä rohdosvalmisteista ja ravintolisistä on maailmanlaajuisesti raportoitu vain vähän vakavia haittavaikutuksia. Jostain syystä väittelijä ei ollut selvittänyt, miten moni Suomessa/EU-alueella myytävistä ”luontaistuotteista” tai ravintolisistä sisältää näitä 49 isokinoliinialkaloidia ja jos sisältää niin ovatko määrät sellaisia, että niillä saattaa olla haitallisia vaikutuksia terveyteen. Koska kasviperäisten ravintolisien ja rohdosvalmisteiden käyttö on lisääntynyt merkittävästi maailmanlaajuisesti viime vuosina, tulisi niiden tutkimusta ja asianmukaisen käytön ohjausta lisätä.
KIRJALLISUUSVIITTEITÄ
Salminen Kaisa. Potential metabolism-based drug interactions with isoquinoline alkaloids : an in vitro and in silico study Itä-Suomen yliopisto (2018). Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Health Sciences., 444 (pdf, 12.58 MB)
Suomen Farmakopea 1937 (kuudes painos), valtioneuvoston kirjapaino 1937.
PlantLIBRA-projekti: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3958487/pdf/pone.0092265.pdf
García-Cortés M, Borraz Y, Lucena MI ym. (2008) Liver injury induced by “natural remedies”: an analysis of cases submitted to the Spanish Liver Toxicity Registry. Rev Esp Enferm Dig 100:688–695.
Navarro VJ, Barnhart H, Bonkovsky HL et al (2014) Liver injury from herbals and dietary supplements in the US Drug Induced Liver Injury Network. Hepatology 60:1399–1408.
Kaphie, K, Wu L-S, Yang N-Y J ym. (2006) Herbal Medicine Research in Taiwan. Evidence-Based Complementary and Alternative Medicine 3(1):149-155.
Kaisa Salmisen äskettäin julkaistun väitöskirjatyön otsikko on “Metabolism-based drug interactions with isoquinoline alkaloids, an in vivo and in silico study”. Siinä kehitettiin kokeellinen menetelmä ja tietokoneavusteinen malli, joka auttaisi jo lääkekehityksen alkuvaiheessa seulomaan pois lääkkeet, joilla voi olla potentiaalia haittavaikutuksia maksa-aineenvaihduntaan ja maksan entsyymeihin. Väitöskirjassa tutkittiin myös ”koeputkimallissa” eräissä kasveissa esiintyvien isokinoliinialkaloidien haitallisia vaikutuksia maksan entsyymien toimintaan. Väitöskirjan antama tieto on tärkeää lääkekehittelyn kannalta. Jostain syystä Itä-Suomen yliopiston väitöstiedotteen otsikkona on kuitenkin: ”Luontaistuotteilla” voi olla vaarallisia yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa. Otsikko on varmasti huomiota herättävä ja houkuttaa lukemaan uutisen, joka sisältää lukijalle varoituksen mahdollisesta turvallisuusriskistä. Otsikko ei vastaa täysin todellisuutta, sillä lainsäädäntö ja ravintolisätukkujen omavalvonta ovat tehokkaasti kitkeneet suomalaisten terveyskauppojen ja apteekkien myyntivalikoimista potentiaalisesti vaarallisia alkaloideja tai muita haitallisia aineita sisältävät ravintolisät ja kasvirohdosvalmisteet.
LUONTAISTUOTE -TERMI JA SEN AIHEUTTAMA SEKAANNUS
Väitöskirjassa aivan oikein todetaan, että termille ”luontaistuote” (”natural product”) ei ole yleisesti hyväksyttyä määritelmää tai merkitystä. Koska tätä terminologista ongelmaa ei ole selkeytetty, saattaa väitöskirjan sinänsä tärkeä aihe muuttua sekavaksi ja vaikeasti konkretisoitavaksi. Luontaistuotteiksi näyttäisi väitöskirjan mukaan kuuluvan joukko selkeästi lääkkeeksi luokiteltuja aineita, esimerkiksi sydänlääkkeet kinidiini ja digoksiini ja toisaalta Suomessa ravintolisinä tai elintarvikkeina myytäviä kasviperäisiä valmisteita. On totta, että ravintolisät eivät tarvitse ennakkotarkistusta, laki kuitenkin sanoo, että myynnissä olevien ravintolisien ja elintarvikkeiden on oltava lähtökohtaisesti turvallisia, olkoonpa ne sitten vitamiineja, hivenaineita tai kasviperäisiä aineita. Koska kuluttajat yhdistävät helposti väitöskirjassa mainitut alkaloidit apteekeissa ja terveyskaupoissa myytäviin ravintolisiin ja elintarvikkeisiin, olisi väitöstiedotteessa pitänyt tuoda ilmi mihin ”luontaistuotteisiin” tuo vakava terveysvaara kohdistuu. Aiheeton pelottelu tai yleistykset eivät mielestäni tuota lisäarvoa tiedeyhteisölle tai luontaistuotteita käyttäville kuluttajille.
YLEISTÄ ALKALOIDEISTA
Alkaloideja esiintyy yleisesti kasvikunnassa, ne jaetaan seitsemään pääryhmään, joista yksi ryhmä on väitöskirjassa tutkitut isokinoliinialkaloidit. Alkaloidien laittaminen samaan nippuun ei ole kuitenkaan mielekästä, koska niiden toiminta ja käyttötarkoitus eroavat huomattavasti toisistaan. Osa niistä on hyvin tunnettuja lääkkeitä, kuten kipua lievittävä morfiini ja kramppeja helpottava atropiini, mutta myös aivan tavalliset ruoka-aineet, kuten peruna, tomaatti ja monet mausteet sisältävät pieniä määriä alkaloideja. Suomen markkinoilla ongelmallisimpia pyrrolitsidiini-alkaloideja sisältäviä yrttejä on ollut virallisessa myynnissä kaupoissa viimeksi 1990-luvulla.
ISOKINOLIINIALKALOIDIT JA KASVIPERÄISTEN VALMISTEIDEN TURVALLISUUS
Kaisa Salmisen väitöskirjassa testattiin kokeellisessa ”koeputkimallissa” 49 erilaista isokinoliinialkaloidia, näitä alkaloideja löytyy muun muassa aasialaisten lääkintäjärjestelmien (Intialainen Ayurveda ja Perinteinen kiinalainen yrttilääkintä = TCM) yhdistelmärohdosvalmisteista. Väittelijän tutkimasta 49 alkaloidista 26 (56%) löytyy TCM-valmisteiden sisältämistä ainesosista. Kaikille väittelijän tutkimille 49 alkaloidille löytyy potentiaalista lääkinnällistä käyttöä. Aasialaiset rohdosvalmisteet ovat kuitenkin yleensä yhdistelmävalmisteita, jotka sisältävät useita eri ainesosia ja niihin on tarkoituksella laitettu suoja-aineita, joiden on todettu kumoavan haitallisia sivuvaikutuksia. Yksi aasialaisissa kasvirohdoksissa yleisimmin käytetty maksaa suojaava aine on lakritsijuuri, joka sisältää muun muassa glykyrretiinihappoa ja erilaisia flavonoideja. Myös ravinnon erilaiset ainesosat, kuten teen sisältämät tanniinit estävät alkaloidien imeytymistä.
JOHTOPÄÄTÖS
Väitöskirjan aihe on tärkeä lääkekehityksen kannalta, mutta koeputkitutkimuksista (in vitro) ei voi vetää suoria johtopäätöksiä kasviperäisten ravintolisien tai kasvirohdosvalmisteiden haittavaikutuksista. Elimistössä (in vivo) alkaloidit toimivat eri lailla kuin koeputkessa. Maksassa on useita kompensatorisia mekanismeja, jotka hillitsevät haittavaikutuksia. Väitöskirjan mainitsemia perinteisten aasialaisten lääkintäjärjestelmien yhdistelmärohdosvalmisteita on vain rajoitetusti myynnissä suomalaisissa terveyskaupoissa tai apteekeissa. Niitä on vaikea saada tilattua laillisesti jopa Internetin kautta, johtuen kasviperäisten aineiden tiukasta EU-lainsäädännöstä. Espanjalaisessa tutkimuksessa (García-Cortés ym. 2008) yrttivalmisteista johtuvia maksatoksisuustapauksia arvioitiin olevan vain 2 % kaikista maksahaittavaikutuksista. Yleensä ottaen kasviperäisistä rohdosvalmisteista ja ravintolisistä on maailmanlaajuisesti raportoitu vain vähän vakavia haittavaikutuksia. Jostain syystä väittelijä ei ollut selvittänyt, miten moni Suomessa/EU-alueella myytävistä ”luontaistuotteista” tai ravintolisistä sisältää näitä 49 isokinoliinialkaloidia ja jos sisältää niin ovatko määrät sellaisia, että niillä saattaa olla haitallisia vaikutuksia terveyteen. Koska kasviperäisten ravintolisien ja rohdosvalmisteiden käyttö on lisääntynyt merkittävästi maailmanlaajuisesti viime vuosina, tulisi niiden tutkimusta ja asianmukaisen käytön ohjausta lisätä.
KIRJALLISUUSVIITTEITÄ
Salminen Kaisa. Potential metabolism-based drug interactions with isoquinoline alkaloids : an in vitro and in silico study Itä-Suomen yliopisto (2018). Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Health Sciences., 444 (pdf, 12.58 MB)
Suomen Farmakopea 1937 (kuudes painos), valtioneuvoston kirjapaino 1937.
PlantLIBRA-projekti: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3958487/pdf/pone.0092265.pdf
García-Cortés M, Borraz Y, Lucena MI ym. (2008) Liver injury induced by “natural remedies”: an analysis of cases submitted to the Spanish Liver Toxicity Registry. Rev Esp Enferm Dig 100:688–695.
Navarro VJ, Barnhart H, Bonkovsky HL et al (2014) Liver injury from herbals and dietary supplements in the US Drug Induced Liver Injury Network. Hepatology 60:1399–1408.
Kaphie, K, Wu L-S, Yang N-Y J ym. (2006) Herbal Medicine Research in Taiwan. Evidence-Based Complementary and Alternative Medicine 3(1):149-155.
Timo Lehto, biokemisti FT
VOIKO MAGNESIUMISTA TULLA PUUTOS?
Johdantoa
Magnesium on elintärkeä kivennäisaine ja elektrolyytti, jota tarvitaan yli 300 solureaktiossa, se toimii läheisessä yhteistyössä elimistössä kalsiumin, kaliumin, natriumin ja D-vitamiinin kanssa. Ravitsemustutkimukset Euroopassa ja Yhdysvalloissa osoittavat, että magnesiumin saanti ei aina yllä saantisuositusten tasolle (1,2,3). Usein kuulee sanottavan, että ”magnesiumista ei voi tulla puutos, koska silloin sydän pysähtyy”. Vedotaan myös siihen, että koska ”magnesiumia esiintyy niin monessa ruuassa, terveellä ihmisellä ei voi esiintyä magnesiumin puutosta”. Kumpikaan näistä väitteistä ei kestä kriittistä tarkastelua, sillä magnesiumin puutos ei ole harvinainen ilmiö edes normaaliväestöllä. Koska magnesiumia tarvitaan niin monessa elimistön toiminnassa sen marginaalinenkin puutos voi aiheuttaa oireita. Jos elimistön magnesiumvarastot ovat vähissä, magnesiumia puretaan luustosta ja lihaksistosta, jotta tärkeimmät fysiologiset toiminnot, kuten sydämen syke saadaan ylläpidettyä.
Magnesiumin terveysvaikutukset
Magnesium auttaa vähentämään väsymystä ja uupumista. Se auttaa ylläpitämään normaaleja lihastoimintoja ja lihasten normaalia supistelua. Se edistää hermoston normaalia toimintaa ja psykologisia toimintoja. Magnesium ylläpitää vahvaa luustoa ja hampaistoa. Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto (EFSA) on listannut 10 erilaista vankkaan tieteelliseen tutkimustietoon perustuvaa terveysväittämää, joita voidaan käyttää magnesiumia sisältävien valmisteiden markkinoinnissa terveelle väestölle (4).
Magnesiumin puutos
Magnesiumin puutos voi johtua sen riittämättömästä saannista, huonosta imeytymisestä, lisääntyneestä erittymisestä tai näistä kaikista. Myös sukupuolella ja iällä on vaikutus magnesiumin tarpeeseen. Magnesiumin puutos on vaikea todeta yleisimmin käytetyllä seerumin magnesium-mittauksella, tärkeää onkin haastatella asiakasta oireiden laadusta. Seerumin magnesiumin mittaustulos on vain suuntaa antava, sillä suurin osa magnesiumista sijaitsee solujen sisällä ja vain 0,3 % magnesiumista on vapaana veressä. Vaikka seerumin magnesium olisikin viitealueen sisällä voi henkilöllä silti olla magnesiumin puutos (5). Yksi parhaimpia testejä mittaamaan magnesiumin puutosta on magnesiumin rasitustesti. Kyseisessä testissä henkilölle annetaan annos magnesiumia, jonka jälkeen magnesiumpitoisuudet mitataan vuorokausivirtsasta ja seerumista (6). Valitettavasti testi ei ole rutiinikäytössä.
Magnesiumin imeytyminen vaihtelee suuresti (10-70 % ), riippuen ruuan/ravintolisien magnesiumpitoisuudesta ja elimistöön varastoituneen magnesiumin määrästä. Ravinnon liian runsas kuitu, viljan fytaatit, lisäaineiden polyfosfaatit, happosalpaajalääkitys sekä vähäinen proteiinien saanti heikentävät magnesiumin imeytymistä (7,8,9,10,11). Munuaiset säätelevät magnesiumin aineenvaihduntaa elimistössä. Tilanteissa, joissa magnesiumin saanti on niukkaa munuaiset ottavat uudelleen kierrätykseen poistumassa olevan magnesiumin. Vanhemmalla väestöllä tämä säätelyjärjestelmä ei välttämättä toimi enää tehokkaasti ja siksi heillä voi kehittyä helpommin magnesiumin puutos (12,13). Alkoholi ja useat lääkkeet, kuten nesteenpoistolääkkeet, eräät antibiootit ja immunosupressiiviset lääkkeet lisäävät magnesiumin poistumista elimistöstä.
Magnesium ja lihaskrampit
Magnesiumia on perinteisesti käytetty myös lihaskramppien ehkäisyyn ja hoitoon. Jostain syystä tiedeyhteisö ei ole ollut kiinnostanut tutkimaan asiaa syvällisemmin ja siksi laajempaa tutkimusaineistoa magnesiumin puutoksen vaikutuksista lihaskramppeihin ei ole. Vain raskaana oleville on tehty perusteellisempia tutkimuksia aiheesta, ja useimmissa näistä tutkimuksista magnesiumlisien on todettu vähentävän lihaskramppien määrää ja voimakkuutta (14). Magnesiumin vaikutusta kuntoharjoittelun aiheuttamiin tai sairauksista johtuviin lihaskramppeihin ei ole juurikaan tutkittu. Myös magnesiumin ja siihen liittyvien muiden elektrolyyttien (kalsium, kalium, natrium) vaikutuksista lihaskramppeihin eri ikäryhmissä, erityisesti vanhemmalla väestöllä tarvitaan lisää tutkimusta.
Yhteenveto
Vähintäänkin lievää magnesiumin puutosta esiintyy yleisesti länsimaissa, johtuen muun muassa huonoista ruokailutottumuksista, raffinoidusta ravinnosta, erilaisista imeytymishäiriöistä suolistossa ja lääkityksistä. Magnesiumin puutoksen oireita on joskus vaikea tunnistaa kyseisestä kivennäisaineesta johtuviksi, sillä pelkkä veriarvoihin tukeutuminen voi johtaa harhaan. Ravintolisänä käytettävät magnesiumvalmisteet ovat usein tehokkain tapa korjata nopeasti marginaalisen magnesiumpuutoksen aiheuttamia oireita. Luonnollisesti on myös pidettävä huolta siitä, että ruokavalio sisältää riittävästi magnesiumia sisältäviä ruoka-aineita. Ylimäärä magnesiumia erittyy pois terveillä ihmisillä, mutta munuaisten vajaatoimintaa sairastavien on syytä olla varovainen magnesiumlisien käytön suhteen.
Kirjallisuusviitteet
1) Moshfegh A, Goldman J, Ahuja J, Rhodes D, LaComb R. What We Eat in America,
NHANES 2005–2006: Usual Nutrient Intakes from Food and Water Compared to 1997 Dietary
Reference Intakes for Vitamin D, Calcium, Phosphorus, and Magnesium; U.S. Department of
Agriculture, Agricultural Research Service: Washington, DC, USA, 2009.
2) Nationale Verzehrsstudie II. Available online: http://www.was-esse-ich.de/uploads/media/
NVSII_Abschlussbericht_Teil_2.pdf (accessed on 13 June 2015).
3) Shah NC, Shah JG, Li Z, Jiang XC, Altura BT, Altura BM. Short-term magnesium
deficiency downregulates telomerase, upregulates neutral sphingomyelinase and induces oxidative
DNA damage in cardiovascular tissues: relevance to atherogenesis, cardiovascular diseases and
aging. Int. J. Clin. Exp. Med. 7: 497–514, 2014.
4) http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.2903/j.efsa.2010.1807/epdf
5) Marvaala E. Magnesium – huomionarvoinen elektrolyytti. Duodecim 113: 97-98, 1997
6) Trauninger A, Pfund Z, Koszeki T, Czopf J. Oral magnesium load test in patients with migraine. Headache 42(2):114-119, 2002.
7) Gröber U, Schmidt J, Kisters K. Magnesium in Prevention and Therapy. 7(9):8199-8226, 2015.
8) Gröber, U. Interactions between drugs and micronutrients. Med. Monatsschr. Pharm. 29:
26–35, 2006.
9) Classen HG, Gröber U, Kisters K. Drug-induced magnesium deficiency. Med. Monatsschr.
Pharm. 35:274–280, 2012.
10) Franz KB. Influence of phosphorus on intestinal absorption of calcium and magnesium. In: Itokawa Y, Durlach J (eds.) Magnesium in Health and Disease. John Libbey & Co., London, U.K., pp. 71–78, 1989.
11) Wisker E, Nagel R, Tanudjaja TK, Feldheim W. Calcium, magnesium, zinc, and iron balances in young women: Effects of low-phytate barley-fiber concentrate. Am J Clin Nutr 54:553–559, 1991.
12) Lowik MRH, van Dokkum W, Kistemaker C, Schaafasma G, Ockhuizen T. Body composition, health status and urinary magnesium excretion among elderly people (Dutch nutrition surveillance system). Magnes Res 6(3):223–232, 1993.
13) Rude, RK. Magnesium disorders. In: Kokko JP, Tannen RL (eds.) Fluids and Electrolytes, 3rd Ed. W.B. Saunders Co., Philadelphia, PA, U.S.A., pp. 421–445, 1996
14) https://www.mayoclinic.org/healthy-lifestyle/pregnancy-week-by-week/expert-answers/leg-cramps-during-pregnancy/faq-20057766
VOIKO MAGNESIUMISTA TULLA PUUTOS?
Johdantoa
Magnesium on elintärkeä kivennäisaine ja elektrolyytti, jota tarvitaan yli 300 solureaktiossa, se toimii läheisessä yhteistyössä elimistössä kalsiumin, kaliumin, natriumin ja D-vitamiinin kanssa. Ravitsemustutkimukset Euroopassa ja Yhdysvalloissa osoittavat, että magnesiumin saanti ei aina yllä saantisuositusten tasolle (1,2,3). Usein kuulee sanottavan, että ”magnesiumista ei voi tulla puutos, koska silloin sydän pysähtyy”. Vedotaan myös siihen, että koska ”magnesiumia esiintyy niin monessa ruuassa, terveellä ihmisellä ei voi esiintyä magnesiumin puutosta”. Kumpikaan näistä väitteistä ei kestä kriittistä tarkastelua, sillä magnesiumin puutos ei ole harvinainen ilmiö edes normaaliväestöllä. Koska magnesiumia tarvitaan niin monessa elimistön toiminnassa sen marginaalinenkin puutos voi aiheuttaa oireita. Jos elimistön magnesiumvarastot ovat vähissä, magnesiumia puretaan luustosta ja lihaksistosta, jotta tärkeimmät fysiologiset toiminnot, kuten sydämen syke saadaan ylläpidettyä.
Magnesiumin terveysvaikutukset
Magnesium auttaa vähentämään väsymystä ja uupumista. Se auttaa ylläpitämään normaaleja lihastoimintoja ja lihasten normaalia supistelua. Se edistää hermoston normaalia toimintaa ja psykologisia toimintoja. Magnesium ylläpitää vahvaa luustoa ja hampaistoa. Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto (EFSA) on listannut 10 erilaista vankkaan tieteelliseen tutkimustietoon perustuvaa terveysväittämää, joita voidaan käyttää magnesiumia sisältävien valmisteiden markkinoinnissa terveelle väestölle (4).
Magnesiumin puutos
Magnesiumin puutos voi johtua sen riittämättömästä saannista, huonosta imeytymisestä, lisääntyneestä erittymisestä tai näistä kaikista. Myös sukupuolella ja iällä on vaikutus magnesiumin tarpeeseen. Magnesiumin puutos on vaikea todeta yleisimmin käytetyllä seerumin magnesium-mittauksella, tärkeää onkin haastatella asiakasta oireiden laadusta. Seerumin magnesiumin mittaustulos on vain suuntaa antava, sillä suurin osa magnesiumista sijaitsee solujen sisällä ja vain 0,3 % magnesiumista on vapaana veressä. Vaikka seerumin magnesium olisikin viitealueen sisällä voi henkilöllä silti olla magnesiumin puutos (5). Yksi parhaimpia testejä mittaamaan magnesiumin puutosta on magnesiumin rasitustesti. Kyseisessä testissä henkilölle annetaan annos magnesiumia, jonka jälkeen magnesiumpitoisuudet mitataan vuorokausivirtsasta ja seerumista (6). Valitettavasti testi ei ole rutiinikäytössä.
Magnesiumin imeytyminen vaihtelee suuresti (10-70 % ), riippuen ruuan/ravintolisien magnesiumpitoisuudesta ja elimistöön varastoituneen magnesiumin määrästä. Ravinnon liian runsas kuitu, viljan fytaatit, lisäaineiden polyfosfaatit, happosalpaajalääkitys sekä vähäinen proteiinien saanti heikentävät magnesiumin imeytymistä (7,8,9,10,11). Munuaiset säätelevät magnesiumin aineenvaihduntaa elimistössä. Tilanteissa, joissa magnesiumin saanti on niukkaa munuaiset ottavat uudelleen kierrätykseen poistumassa olevan magnesiumin. Vanhemmalla väestöllä tämä säätelyjärjestelmä ei välttämättä toimi enää tehokkaasti ja siksi heillä voi kehittyä helpommin magnesiumin puutos (12,13). Alkoholi ja useat lääkkeet, kuten nesteenpoistolääkkeet, eräät antibiootit ja immunosupressiiviset lääkkeet lisäävät magnesiumin poistumista elimistöstä.
Magnesium ja lihaskrampit
Magnesiumia on perinteisesti käytetty myös lihaskramppien ehkäisyyn ja hoitoon. Jostain syystä tiedeyhteisö ei ole ollut kiinnostanut tutkimaan asiaa syvällisemmin ja siksi laajempaa tutkimusaineistoa magnesiumin puutoksen vaikutuksista lihaskramppeihin ei ole. Vain raskaana oleville on tehty perusteellisempia tutkimuksia aiheesta, ja useimmissa näistä tutkimuksista magnesiumlisien on todettu vähentävän lihaskramppien määrää ja voimakkuutta (14). Magnesiumin vaikutusta kuntoharjoittelun aiheuttamiin tai sairauksista johtuviin lihaskramppeihin ei ole juurikaan tutkittu. Myös magnesiumin ja siihen liittyvien muiden elektrolyyttien (kalsium, kalium, natrium) vaikutuksista lihaskramppeihin eri ikäryhmissä, erityisesti vanhemmalla väestöllä tarvitaan lisää tutkimusta.
Yhteenveto
Vähintäänkin lievää magnesiumin puutosta esiintyy yleisesti länsimaissa, johtuen muun muassa huonoista ruokailutottumuksista, raffinoidusta ravinnosta, erilaisista imeytymishäiriöistä suolistossa ja lääkityksistä. Magnesiumin puutoksen oireita on joskus vaikea tunnistaa kyseisestä kivennäisaineesta johtuviksi, sillä pelkkä veriarvoihin tukeutuminen voi johtaa harhaan. Ravintolisänä käytettävät magnesiumvalmisteet ovat usein tehokkain tapa korjata nopeasti marginaalisen magnesiumpuutoksen aiheuttamia oireita. Luonnollisesti on myös pidettävä huolta siitä, että ruokavalio sisältää riittävästi magnesiumia sisältäviä ruoka-aineita. Ylimäärä magnesiumia erittyy pois terveillä ihmisillä, mutta munuaisten vajaatoimintaa sairastavien on syytä olla varovainen magnesiumlisien käytön suhteen.
Kirjallisuusviitteet
1) Moshfegh A, Goldman J, Ahuja J, Rhodes D, LaComb R. What We Eat in America,
NHANES 2005–2006: Usual Nutrient Intakes from Food and Water Compared to 1997 Dietary
Reference Intakes for Vitamin D, Calcium, Phosphorus, and Magnesium; U.S. Department of
Agriculture, Agricultural Research Service: Washington, DC, USA, 2009.
2) Nationale Verzehrsstudie II. Available online: http://www.was-esse-ich.de/uploads/media/
NVSII_Abschlussbericht_Teil_2.pdf (accessed on 13 June 2015).
3) Shah NC, Shah JG, Li Z, Jiang XC, Altura BT, Altura BM. Short-term magnesium
deficiency downregulates telomerase, upregulates neutral sphingomyelinase and induces oxidative
DNA damage in cardiovascular tissues: relevance to atherogenesis, cardiovascular diseases and
aging. Int. J. Clin. Exp. Med. 7: 497–514, 2014.
4) http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.2903/j.efsa.2010.1807/epdf
5) Marvaala E. Magnesium – huomionarvoinen elektrolyytti. Duodecim 113: 97-98, 1997
6) Trauninger A, Pfund Z, Koszeki T, Czopf J. Oral magnesium load test in patients with migraine. Headache 42(2):114-119, 2002.
7) Gröber U, Schmidt J, Kisters K. Magnesium in Prevention and Therapy. 7(9):8199-8226, 2015.
8) Gröber, U. Interactions between drugs and micronutrients. Med. Monatsschr. Pharm. 29:
26–35, 2006.
9) Classen HG, Gröber U, Kisters K. Drug-induced magnesium deficiency. Med. Monatsschr.
Pharm. 35:274–280, 2012.
10) Franz KB. Influence of phosphorus on intestinal absorption of calcium and magnesium. In: Itokawa Y, Durlach J (eds.) Magnesium in Health and Disease. John Libbey & Co., London, U.K., pp. 71–78, 1989.
11) Wisker E, Nagel R, Tanudjaja TK, Feldheim W. Calcium, magnesium, zinc, and iron balances in young women: Effects of low-phytate barley-fiber concentrate. Am J Clin Nutr 54:553–559, 1991.
12) Lowik MRH, van Dokkum W, Kistemaker C, Schaafasma G, Ockhuizen T. Body composition, health status and urinary magnesium excretion among elderly people (Dutch nutrition surveillance system). Magnes Res 6(3):223–232, 1993.
13) Rude, RK. Magnesium disorders. In: Kokko JP, Tannen RL (eds.) Fluids and Electrolytes, 3rd Ed. W.B. Saunders Co., Philadelphia, PA, U.S.A., pp. 421–445, 1996
14) https://www.mayoclinic.org/healthy-lifestyle/pregnancy-week-by-week/expert-answers/leg-cramps-during-pregnancy/faq-20057766
Timo Lehto, biokemisti FT
Johdantoa
Helsingin-Sanomissa 05.09.2017 julkaistussa artikkelissa kerrottiin, että antioksidanttivitamiinien ja hivenaineiden liiallinen saanti voi lisätä riskiä saada syöpä. Artikkelin sävy saattaa pelästyttää myös sellaiset ihmiset, jotka syövät ravintolisiä maltillisesti, siksi valistava informaatio on hedelmällisempää kuin pelottelu ja yleistäminen.
Tutkimusmenetelmien ongelmia
Vitamiinien vaikutuksia terveyteen on arvioitu muun muassa useissa systemaattisissa kirjallisuuskatsauksissa (meta-analyysi). Meta-analyysin tarkoitus on yhdistää eri tutkimuksia, jolloin voidaan tehdä luotettavampia johtopäätöksiä. Meta-analyysit toimivat hyvin lääketutkimuksissa, joissa tutkitaan yhtä lääkeainemolekyyliä, sen sijaan ravitsemustutkimuksissa, kun mukana on useita ravintotekijöitä ja muuttujia, meta-analyysien antama tulos voi johtaa harhaan (1). Lisäksi useissa tutkimuksissa, joihin artikkelissa viitataan, on vakavia ongelmia. Niissä ei ole mitattu koehenkilöiltä missään vaiheessa vitamiinipitoisuuksia verestä: ei lähtötilanteessa, kokeen aikana, eikä tutkimuksen lopussa. Eräät koehenkilöistä ovat aloittaneet ravintolisien käytön vasta syöpädiagnoosin myötä, jolloin tutkimustulokset vääristyvät.
Eräitä laajoja antioksidantti/vitamiinitutkimuksia
Laajassa 11 vuotta kestäneessä Physicians’ Health Study II-tutkimuksessa (PHS II) päivittäinen monivitamiinin käyttö vähensi lääkäreillä syöpien esiintyvyyttä 8%:lla, tutkimukseen osallistui 14.641 amerikkalaista mieslääkäriä (2). Lääketiede ei ole tähän mennessä keksinyt yhtäkään lääkettä, joka pystyisi samaan tulokseen. Tutkimuksessa käytetty monivitamiini sisälsi E-vitamiinia (268mg), C-vitamiinia (500 milligrammaa) ja beetakaroteenia (50 milligrammaa). Tämä positiivinen tutkimustulos, joka julkaistiin vuonna 2012 arvovaltaisessa Amerikan lääkäriliiton lehdessä JAMA:ssa, on jäänyt mediassa vähäiselle huomiolle.
USA:ssa tehtiin 2000-luvun alussa SELECT-tutkimus, jossa havaittiin, että yli 50 vuotiailla miehillä synteettisen E-vitamiinin käyttö (268mg/pv) lisäsi eturauhassyövän riskiä 17 %:lla, mutta vain jos seleenitasot olivat alhaiset (3). Viimeisimmässä SELECT-tutkimuksen jatkoanalyysissä ylimääräisen seleenin saanti (200mg/pv) lisäsi hieman eturauhassyövän riskiä, mutta vain ryhmässä, jossa seleenin saanti oli koehenkilöillä alun perinkin erittäin korkea (4). USA:ssa seleenin saanti ruuasta on monin paikoin liiankin korkea, johtuen maaperän korkeasta seleenipitoisuudesta, mutta Suomessa tällaista ongelmaa ei ole. Suomessa seleeniä lisätään viljan lannoitteisiin, mutta valitettavasti vain osa leivästä tehdään kotimaisesta viljasta.
Suomalaisessa ATBC-tutkimuksessa, jossa 29.000 tupakoivaa miestä sai päivittäin E-vitamiinia tai beetakaroteenia osoitettiin, että E-vitamiinia saaneilla miehillä oli 32% pienempi riski sairastua eturauhassyöpään verrattuna lume-ryhmään (5). Synteettinen beetakaroteeni toisaalta lisäsi keuhkosyövän esiintymistä.
Lisäävätkö antioksidantit syövän jakautumista?
HS:n artikkelissa viitataan myös eräisiin tutkimuksiin, joissa on havaittu “syöpätaistelijageenin”, p53:n toiminnan häiriytyneen antioksidanttien vaikutuksesta hiirillä tehdyissä tutkimuksissa ja kudosviljelmissä (6). Tutkimuksissa käytetyt synteettiset E-vitamiiniannokset ovat olleet kuitenkin erittäin suuria, vastaten sitä, että 60 kg painava henkilö käyttäisi päivittäin E-vitamiinia 750 - 3650 milligrammaa. Tavallisessa monivitamiinivalmisteessa E-vitamiinin määrä on yleensä korkeintaan 100 milligrammaa. Koe-eläintutkimusten tuloksia ei voida myöskään sellaisenaan siirtää ihmiseen, joten jatkotutkimuksia tarvitaan tämän havainnon selvittämiseksi.
Antioksidantti/vitamiinitutkimusten pohdintaa ja tulevaisuuden visioita
Laajatkin tutkimukset antavat ristiriitaisia tutkimustuloksia liittyen E-vitamiinin ja muiden antioksidanttien aiheuttamaan syöpäriskiin. Useat tutkijat ovatkin kyseenalaistaneet yksittäisten vitamiinien käytön tutkimuksissa, koska eri antioksidanttivitamiinit toimivat yhteistyössä ja tärkeän vitamiinin puuttuminen koeasetelmasta voi johtaa tautiriskin lisääntymiseen. On selvää, että eturauhassyövän ja muidenkin syöpien syntyyn vaikuttaa useita eri tekijöitä, kuten hormonitasot, perimä, rotu, ikä, ravinto, syödyn rasvan laatu/määrä ja elimistön vitamiinien ja kivennäisaineiden pitoisuudet. Tutkimustuloksiin saattaa vaikuttaa sekin onko tutkimuksessa käytetty synteettistä vai luonnollista E-vitamiinia tai beetakaroteenia, joiden rakenteet ovat erilaiset. Stuttgartissa 2015 pidetyssä E-vitamiini-symposiumissa professori Maret Traber oli sitä mieltä, että lisääntyneet eturauhassyöpätapaukset eräissä E-vitamiinitutkimuksissa liittyvät todennäköisesti vähäiseen K-vitamiinin saantiin, eivät E-vitamiini-ravintolisiin. Hän myös pohtii sitä miksi K-vitamiinin yhteyttä aivojen terveyteen ei tutkita juuri lainkaan, vaikka sen vaikutus näyttäisi olevan äärimmäisen tärkeä (7). D-vitamiinitutkimusten lisäksi esimerkiksi C-vitamiinin terveysvaikutusten tutkiminen on saavuttamassa uuden renessanssin- (8). 1970-luvulla C-vitamiini tutkimus loppui lähes täysin 30 vuoden ajaksi, sen jälkeen, kun eräs arvostettu amerikkalaistutkija julkaisi vuonna 1975 väärennettyjä ja virheellisiä tutkimustuloksia C-vitamiiniin liittyen arvostetussa JAMA- tiedelehdessä (9). Tutkimusvilpin paljastamiseen osallistui myös suomalaisia tutkijoita. Nykyisin antioksidanttitutkimus on keskittynyt yhä enenevässä määrin kasviperäisiin antioksidantteihin ja tulehdusta hillitseviin aineisiin, kuten kurkumiiniin, resveratroliin ja erilaisiin polyfenolisiin yhdisteisiin, joita on runsaasti muun muassa värikkäissä kasviksissa ja teessä (10,11).
Vitamiinien turvalliset ylärajat EU:ssa ja potentiaalisia turvallisuusriskejä
Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto (EFSA) on määritellyt viimeiseen tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvat vitamiinien ja hivenaineiden päivittäisen saannin turvalliset ylärajat (UL) normaali väestölle ja turvamarginaalit ovat usein moninkertaisia (12). Esimerkiksi E-vitamiinin turvalliseksi päiväannokseksi on määritelty 300 milligrammaa. A-vitamiinimäärät monivitamiinivalmisteissa ovat maltilliset ja usein A-vitamiini on korvattu valmisteissa beetakaroteenilla. Jos syö päivittäin runsaasti maksaruokia on toki mahdollista saada liikaa A-vitamiinia. B6- ja B12 vitamiini ovat turvallisia käyttää, harvinaisissa tapauksissa B6-vitamiini voi aiheuttaa 100 milligrammaa ylittävinä annoksina sormien ja varpaiden puutumista, jolloin annostusta on vähennettävä tai lopetettava kokonaan. B12-vitamiini on niin turvallinen, että sille ei ole pystytty määrittämään turvallista ylärajaa.
THL:n selvitys ravitsemustottumuksista ja Harvardin ruokapyramidi
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksen (2016) mukaan vain 33 prosenttia naisista ja 16 prosenttia miehistä saavuttaa vain viisi ravitsemussuositusta yhdeksästä (13). Erityisen huonosti syömme kasviksia, marjoja ja hedelmiä, jotka ovat tärkeitä vitamiinien ja kivennäisaineiden lähteitä. Harvardin yliopiston ravitsemustutkijat USA:ssa suosittelevat ruoka-ainepyramidissaan monivitamiinivalmistetta useimmille, koska se on edullinen “henkivakuutus”, jos ei jostain syystä syö monipuolisesti, kärsii imeytymishäiriöistä tai henkilöllä on jokin perussairaus, joka kuluttaa tavallista enemmän elimistön pienravintotekijöitä. Elimistö säätelee pitkälti myös itse miten paljon vitamiineja ja kivennäisaineita otetaan suolistosta verenkiertoon. Jos saanti on niukkaa, imeytyminen tehostuu ja saannin lisääntyessä imeytyminen vähenee.
Ongelmia maidon ja parapähkinän kanssa
Maidon käyttö ylimäärin ei todellakaan ole terveellistä, koska runsas kalsium estää monien muiden kivennäisaineiden imeytymistä ja voi johtaa jopa anemiaan. Parapähkinöiden seleenipitoisuus vaihtelee sen mukaan mistä maasta ja miltä alueelta pähkinät on poimittu. Tutkimusten mukaan seleenipitoisuus voi vaihdella 8 mikrogrammasta aina 200 mikrogrammaan pähkinää kohden. Monivitamiinivalmisteissa seleenin pitoisuus on vakioitu ja siinä mielessä ne ovat turvallisia. Yleisesti ottaen pähkinöiden syönti on kuitenkin terveellistä, koska ne sisältävät paljon hyvälaatuisia rasvoja, proteiineja, kivennäisaineita ja vitamiineja.
Lyhyt loppupäätelmä
Lopuksi voidaan sanoa, että ravintolisät tai ruoka eivät milloinkaan korvaa varsinaisia syöpähoitoja, mutta voivat oikein käytettyinä parantaa hoitotulosta ja vähentää lääkkeiden aiheuttamia sivuvaikutuksia.
kirjallisuusviitteet
1) Oliver, Christopher & Myers, Stephen. (2017). Validity of a Cochrane Systematic Review and meta-analysis for determining the safety of vitamin E. BMC Complementary and Alternative Medicine. 17. 408. 10.1186/s12906-017-1906-x.
2) Gaziano, JM, Sesso HD, Christen WG et al. Multivitamins in the Prevention of Cancer in Men: The Pysicians’ Health Study II Randomized Controlled Trial. JAMA. 2012; 308(18):1871-1880.
3) Lippman SM, Klein EA, Goodman PJ, et al. Effect of selenium and vitamin E on risk of prostate cancer and other cancers. The Selenium and Vitamin E Cancer Prevention Trial (SELECT). JAMA. 2009;301(1):39–51.
4) Klein EA, Thompson IM Jr, Tangen CM, et al. Vitamin E and the risk of prostate cancer: the Selenium and Vitamin E Cancer Prevention Trial (SELECT). JAMA. 2011;306(14):1549–1556.
5) Weinstein SJ, Wright ME, Pietinen P, et al. Serum α-Tocopherol and 𝜸-Tocopherol in Relation to Prostate Cancer Risk in a Prospective Study. J Natl Cancer Inst. 2005; 97(5):396-399.
6) Sayin VI, Ibrahim MX, Larsson E, Nilsson JA, Lindahl P, Bergo MO. Antioxidants
accelerate lung cancer progression in mice. Sci Transl Med. 2014; 221(6): 221ra15
7) Shane Starling. Vitamin K level not Vitamin E could be to blame for cancer links: Symposium; NutraIngredients.com. 01.09.2015.
8) https://www.cancer.gov/about-cancer/treatment/cam/patient/vitamin-c-pdq
9) Karlowski TR, Chalmers TC, Frenkel LD, Kapikian AZ, Lewis TL, Lynch JM. Ascorbic acid for the common cold. A prophylactic and therapeutic trial. JAMA. 1975; 231(10):1038-42.
10) Rodriguez ML, Estrela JM, Ortega AL. Natural Polyphenols and Apoptosis Induction in Cancer Therapy. Journal of Carcinogenesis & Mutagenesis. 2013; http://dx.doi.org/10.4172/2157-2518.S6-004.
11) Forman HJ, Davies KJA, Ursini F. 2014. How Do Nutritional Antioxidants Really Work: Nucleophilic Tone and Para Hormesis Versus Free Radical Scanvenging in Vivo. Free Radic Biol Med. 66:10.1016/j.freeadbiomed.2013.05.045.
12) http://www.efsa.europa.eu/sites/default/files/efsa_rep/blobserver_assets/ndatolerableuil.pdf
13) https://www.thl.fi/fi/-/ravitsemussuositukset-toteutuvat-vain-harvan-aikuisen-ruokavaliossa
Johdantoa
Helsingin-Sanomissa 05.09.2017 julkaistussa artikkelissa kerrottiin, että antioksidanttivitamiinien ja hivenaineiden liiallinen saanti voi lisätä riskiä saada syöpä. Artikkelin sävy saattaa pelästyttää myös sellaiset ihmiset, jotka syövät ravintolisiä maltillisesti, siksi valistava informaatio on hedelmällisempää kuin pelottelu ja yleistäminen.
Tutkimusmenetelmien ongelmia
Vitamiinien vaikutuksia terveyteen on arvioitu muun muassa useissa systemaattisissa kirjallisuuskatsauksissa (meta-analyysi). Meta-analyysin tarkoitus on yhdistää eri tutkimuksia, jolloin voidaan tehdä luotettavampia johtopäätöksiä. Meta-analyysit toimivat hyvin lääketutkimuksissa, joissa tutkitaan yhtä lääkeainemolekyyliä, sen sijaan ravitsemustutkimuksissa, kun mukana on useita ravintotekijöitä ja muuttujia, meta-analyysien antama tulos voi johtaa harhaan (1). Lisäksi useissa tutkimuksissa, joihin artikkelissa viitataan, on vakavia ongelmia. Niissä ei ole mitattu koehenkilöiltä missään vaiheessa vitamiinipitoisuuksia verestä: ei lähtötilanteessa, kokeen aikana, eikä tutkimuksen lopussa. Eräät koehenkilöistä ovat aloittaneet ravintolisien käytön vasta syöpädiagnoosin myötä, jolloin tutkimustulokset vääristyvät.
Eräitä laajoja antioksidantti/vitamiinitutkimuksia
Laajassa 11 vuotta kestäneessä Physicians’ Health Study II-tutkimuksessa (PHS II) päivittäinen monivitamiinin käyttö vähensi lääkäreillä syöpien esiintyvyyttä 8%:lla, tutkimukseen osallistui 14.641 amerikkalaista mieslääkäriä (2). Lääketiede ei ole tähän mennessä keksinyt yhtäkään lääkettä, joka pystyisi samaan tulokseen. Tutkimuksessa käytetty monivitamiini sisälsi E-vitamiinia (268mg), C-vitamiinia (500 milligrammaa) ja beetakaroteenia (50 milligrammaa). Tämä positiivinen tutkimustulos, joka julkaistiin vuonna 2012 arvovaltaisessa Amerikan lääkäriliiton lehdessä JAMA:ssa, on jäänyt mediassa vähäiselle huomiolle.
USA:ssa tehtiin 2000-luvun alussa SELECT-tutkimus, jossa havaittiin, että yli 50 vuotiailla miehillä synteettisen E-vitamiinin käyttö (268mg/pv) lisäsi eturauhassyövän riskiä 17 %:lla, mutta vain jos seleenitasot olivat alhaiset (3). Viimeisimmässä SELECT-tutkimuksen jatkoanalyysissä ylimääräisen seleenin saanti (200mg/pv) lisäsi hieman eturauhassyövän riskiä, mutta vain ryhmässä, jossa seleenin saanti oli koehenkilöillä alun perinkin erittäin korkea (4). USA:ssa seleenin saanti ruuasta on monin paikoin liiankin korkea, johtuen maaperän korkeasta seleenipitoisuudesta, mutta Suomessa tällaista ongelmaa ei ole. Suomessa seleeniä lisätään viljan lannoitteisiin, mutta valitettavasti vain osa leivästä tehdään kotimaisesta viljasta.
Suomalaisessa ATBC-tutkimuksessa, jossa 29.000 tupakoivaa miestä sai päivittäin E-vitamiinia tai beetakaroteenia osoitettiin, että E-vitamiinia saaneilla miehillä oli 32% pienempi riski sairastua eturauhassyöpään verrattuna lume-ryhmään (5). Synteettinen beetakaroteeni toisaalta lisäsi keuhkosyövän esiintymistä.
Lisäävätkö antioksidantit syövän jakautumista?
HS:n artikkelissa viitataan myös eräisiin tutkimuksiin, joissa on havaittu “syöpätaistelijageenin”, p53:n toiminnan häiriytyneen antioksidanttien vaikutuksesta hiirillä tehdyissä tutkimuksissa ja kudosviljelmissä (6). Tutkimuksissa käytetyt synteettiset E-vitamiiniannokset ovat olleet kuitenkin erittäin suuria, vastaten sitä, että 60 kg painava henkilö käyttäisi päivittäin E-vitamiinia 750 - 3650 milligrammaa. Tavallisessa monivitamiinivalmisteessa E-vitamiinin määrä on yleensä korkeintaan 100 milligrammaa. Koe-eläintutkimusten tuloksia ei voida myöskään sellaisenaan siirtää ihmiseen, joten jatkotutkimuksia tarvitaan tämän havainnon selvittämiseksi.
Antioksidantti/vitamiinitutkimusten pohdintaa ja tulevaisuuden visioita
Laajatkin tutkimukset antavat ristiriitaisia tutkimustuloksia liittyen E-vitamiinin ja muiden antioksidanttien aiheuttamaan syöpäriskiin. Useat tutkijat ovatkin kyseenalaistaneet yksittäisten vitamiinien käytön tutkimuksissa, koska eri antioksidanttivitamiinit toimivat yhteistyössä ja tärkeän vitamiinin puuttuminen koeasetelmasta voi johtaa tautiriskin lisääntymiseen. On selvää, että eturauhassyövän ja muidenkin syöpien syntyyn vaikuttaa useita eri tekijöitä, kuten hormonitasot, perimä, rotu, ikä, ravinto, syödyn rasvan laatu/määrä ja elimistön vitamiinien ja kivennäisaineiden pitoisuudet. Tutkimustuloksiin saattaa vaikuttaa sekin onko tutkimuksessa käytetty synteettistä vai luonnollista E-vitamiinia tai beetakaroteenia, joiden rakenteet ovat erilaiset. Stuttgartissa 2015 pidetyssä E-vitamiini-symposiumissa professori Maret Traber oli sitä mieltä, että lisääntyneet eturauhassyöpätapaukset eräissä E-vitamiinitutkimuksissa liittyvät todennäköisesti vähäiseen K-vitamiinin saantiin, eivät E-vitamiini-ravintolisiin. Hän myös pohtii sitä miksi K-vitamiinin yhteyttä aivojen terveyteen ei tutkita juuri lainkaan, vaikka sen vaikutus näyttäisi olevan äärimmäisen tärkeä (7). D-vitamiinitutkimusten lisäksi esimerkiksi C-vitamiinin terveysvaikutusten tutkiminen on saavuttamassa uuden renessanssin- (8). 1970-luvulla C-vitamiini tutkimus loppui lähes täysin 30 vuoden ajaksi, sen jälkeen, kun eräs arvostettu amerikkalaistutkija julkaisi vuonna 1975 väärennettyjä ja virheellisiä tutkimustuloksia C-vitamiiniin liittyen arvostetussa JAMA- tiedelehdessä (9). Tutkimusvilpin paljastamiseen osallistui myös suomalaisia tutkijoita. Nykyisin antioksidanttitutkimus on keskittynyt yhä enenevässä määrin kasviperäisiin antioksidantteihin ja tulehdusta hillitseviin aineisiin, kuten kurkumiiniin, resveratroliin ja erilaisiin polyfenolisiin yhdisteisiin, joita on runsaasti muun muassa värikkäissä kasviksissa ja teessä (10,11).
Vitamiinien turvalliset ylärajat EU:ssa ja potentiaalisia turvallisuusriskejä
Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto (EFSA) on määritellyt viimeiseen tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvat vitamiinien ja hivenaineiden päivittäisen saannin turvalliset ylärajat (UL) normaali väestölle ja turvamarginaalit ovat usein moninkertaisia (12). Esimerkiksi E-vitamiinin turvalliseksi päiväannokseksi on määritelty 300 milligrammaa. A-vitamiinimäärät monivitamiinivalmisteissa ovat maltilliset ja usein A-vitamiini on korvattu valmisteissa beetakaroteenilla. Jos syö päivittäin runsaasti maksaruokia on toki mahdollista saada liikaa A-vitamiinia. B6- ja B12 vitamiini ovat turvallisia käyttää, harvinaisissa tapauksissa B6-vitamiini voi aiheuttaa 100 milligrammaa ylittävinä annoksina sormien ja varpaiden puutumista, jolloin annostusta on vähennettävä tai lopetettava kokonaan. B12-vitamiini on niin turvallinen, että sille ei ole pystytty määrittämään turvallista ylärajaa.
THL:n selvitys ravitsemustottumuksista ja Harvardin ruokapyramidi
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksen (2016) mukaan vain 33 prosenttia naisista ja 16 prosenttia miehistä saavuttaa vain viisi ravitsemussuositusta yhdeksästä (13). Erityisen huonosti syömme kasviksia, marjoja ja hedelmiä, jotka ovat tärkeitä vitamiinien ja kivennäisaineiden lähteitä. Harvardin yliopiston ravitsemustutkijat USA:ssa suosittelevat ruoka-ainepyramidissaan monivitamiinivalmistetta useimmille, koska se on edullinen “henkivakuutus”, jos ei jostain syystä syö monipuolisesti, kärsii imeytymishäiriöistä tai henkilöllä on jokin perussairaus, joka kuluttaa tavallista enemmän elimistön pienravintotekijöitä. Elimistö säätelee pitkälti myös itse miten paljon vitamiineja ja kivennäisaineita otetaan suolistosta verenkiertoon. Jos saanti on niukkaa, imeytyminen tehostuu ja saannin lisääntyessä imeytyminen vähenee.
Ongelmia maidon ja parapähkinän kanssa
Maidon käyttö ylimäärin ei todellakaan ole terveellistä, koska runsas kalsium estää monien muiden kivennäisaineiden imeytymistä ja voi johtaa jopa anemiaan. Parapähkinöiden seleenipitoisuus vaihtelee sen mukaan mistä maasta ja miltä alueelta pähkinät on poimittu. Tutkimusten mukaan seleenipitoisuus voi vaihdella 8 mikrogrammasta aina 200 mikrogrammaan pähkinää kohden. Monivitamiinivalmisteissa seleenin pitoisuus on vakioitu ja siinä mielessä ne ovat turvallisia. Yleisesti ottaen pähkinöiden syönti on kuitenkin terveellistä, koska ne sisältävät paljon hyvälaatuisia rasvoja, proteiineja, kivennäisaineita ja vitamiineja.
Lyhyt loppupäätelmä
Lopuksi voidaan sanoa, että ravintolisät tai ruoka eivät milloinkaan korvaa varsinaisia syöpähoitoja, mutta voivat oikein käytettyinä parantaa hoitotulosta ja vähentää lääkkeiden aiheuttamia sivuvaikutuksia.
kirjallisuusviitteet
1) Oliver, Christopher & Myers, Stephen. (2017). Validity of a Cochrane Systematic Review and meta-analysis for determining the safety of vitamin E. BMC Complementary and Alternative Medicine. 17. 408. 10.1186/s12906-017-1906-x.
2) Gaziano, JM, Sesso HD, Christen WG et al. Multivitamins in the Prevention of Cancer in Men: The Pysicians’ Health Study II Randomized Controlled Trial. JAMA. 2012; 308(18):1871-1880.
3) Lippman SM, Klein EA, Goodman PJ, et al. Effect of selenium and vitamin E on risk of prostate cancer and other cancers. The Selenium and Vitamin E Cancer Prevention Trial (SELECT). JAMA. 2009;301(1):39–51.
4) Klein EA, Thompson IM Jr, Tangen CM, et al. Vitamin E and the risk of prostate cancer: the Selenium and Vitamin E Cancer Prevention Trial (SELECT). JAMA. 2011;306(14):1549–1556.
5) Weinstein SJ, Wright ME, Pietinen P, et al. Serum α-Tocopherol and 𝜸-Tocopherol in Relation to Prostate Cancer Risk in a Prospective Study. J Natl Cancer Inst. 2005; 97(5):396-399.
6) Sayin VI, Ibrahim MX, Larsson E, Nilsson JA, Lindahl P, Bergo MO. Antioxidants
accelerate lung cancer progression in mice. Sci Transl Med. 2014; 221(6): 221ra15
7) Shane Starling. Vitamin K level not Vitamin E could be to blame for cancer links: Symposium; NutraIngredients.com. 01.09.2015.
8) https://www.cancer.gov/about-cancer/treatment/cam/patient/vitamin-c-pdq
9) Karlowski TR, Chalmers TC, Frenkel LD, Kapikian AZ, Lewis TL, Lynch JM. Ascorbic acid for the common cold. A prophylactic and therapeutic trial. JAMA. 1975; 231(10):1038-42.
10) Rodriguez ML, Estrela JM, Ortega AL. Natural Polyphenols and Apoptosis Induction in Cancer Therapy. Journal of Carcinogenesis & Mutagenesis. 2013; http://dx.doi.org/10.4172/2157-2518.S6-004.
11) Forman HJ, Davies KJA, Ursini F. 2014. How Do Nutritional Antioxidants Really Work: Nucleophilic Tone and Para Hormesis Versus Free Radical Scanvenging in Vivo. Free Radic Biol Med. 66:10.1016/j.freeadbiomed.2013.05.045.
12) http://www.efsa.europa.eu/sites/default/files/efsa_rep/blobserver_assets/ndatolerableuil.pdf
13) https://www.thl.fi/fi/-/ravitsemussuositukset-toteutuvat-vain-harvan-aikuisen-ruokavaliossa
